Arvoisa puheenjohtaja, hyvät Kokoomusnuoret,
28 vuotta sitten olin nelikuukautinen poikalapsi ja äitini armoilla. Henkilökohtainen tulevaisuuteni oli edessäpäin ja Euroopan jakautumisen ajat puolestaan lähestymässä loppuaan The Scorpionsien “muutoksen tuulten” tahtiin. Neuvostoliitto oli myös kohtaamassa kuoliniskunsa ja kaikkien meidän onneksemme punalippu laskettiin Kremlin lipputangosta jouluna 1991. Toinen Eurooppaa 1900-luvulla riivanneista totalitaristisista järjestemistä kuoli pois, eikä kukaan jäänyt sitä kaipaamaan.
Meidän tulee muistaa historiamme, ettemme ole tuomittuja toistamaan sitä. Euroopan manner jaettiin toisen maailmansodan voittajavaltioiden kesken. Vaikka natsi-Saksa saatiin polvilleen, Eurooppaan jäi yksi totalitaristinen järjestelmä – Neuvostoliitto. Kommunistinen, ihmisiä vainonnut ja ihmisten luontaista vapautta rajoittanut järjestelmä selvisi toisen maailmansodan liekeistä liittouduttuaan länsiliittoutuneiden kanssa vielä suuremman uhan tuhoamiseksi.
Neuvostoliito selvisi pystyssä lähes viisikymmentä vuotta, mutta kaikkien meidän onneksemme se romahti omaan mahdottomuuteensa. Suunnitelmatalous ei ole koskaan toiminut eikä tule toimimaan. Kaiken kurjistumisen keskellä Neuvostoliiton suurista kansoista venäläiset saivat oman osansa totalitaristisen järjestelmän kurjuudesta: useita miljoonia vainossa kuolleita – kommunismin nimissä.
Vuonna 1991 Venäjä pääsi maistamaan demokratian siemeniä. Venäjän demokratia ei ole kuitenkaan toiminut. Maa on ajautunut koko 2000-luvun kohti ”ohjatun demokratian tietä” – vaalit järjestetään, mutta lopputulos on jo etukäteen selvillä. Kansalaisten keskuudesta välkehtivä vähäosaisuus on osoittanut järjestelmän toimimattomuuden – kansa tulee siis kadulle vaatimaan oikeuksiaan. Äiti Venäjä ei voi enää jatkaa tällä tiellä. Venäjä tarvitsee aitoa demokratiaa toimiakseen ja voidakseen taata kansalaistensa oikeudet. Tällöin Venäjän on mahdollista tulla osaksi eurooppalaista kulttuuripiiriä, mihin Venäjän kansa on aina haikaillut kuuluvansa.
Lännessä Venäjän demokratiakehityksen pysähtyminen huomattiin jo 2000-luvun alussa. Suomessa Venäjän kielteisestä demokratiakehityksestä puhuneelle Heidi Hautalalle naurettiin. Puolustusministeri Jyri Häkämies puolestaan totesi syksyllä 2007 Suomen “kolmeksi pääasialliseksi turvallisuushaasteeksi Venäjän, Venäjän ja Venäjän”. Myös hänelle naurettiin. Sittemmin Georgian kriisi vuonna 2008 ja viime vuosien Ukrainan sota ovat vetäneet naamat vakaviksi niin lännessä kuin Suomessa. Aseet on onneksi pidetty rasvattuina. Maamme seuraa Venäjän tapahtumia realistisesti, ensimmäinen käsi kätellen, toinen ase kädessä – varmuuden vuoksi. Realismi on kävellyt Suomen ulkopolitiikan keskuuteen – onneksi.
Me Kokoomusnuoret olemme nauttineet koko olemassaolomme ajan vapaasta, itsenäisestä isänmaasta, joka on turvannut jokaisen yksilön oikeudet elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun. Toivomme Venäjän kansalle parempaa tulevaisuutta. Toivomme Venäjän valtionjohdolta ja poliittiselta järjestelmältä muutosta, mikä toteuttaa aitoa demokratiaa. Kansalaisten oikeus valita johtajansa ja äänestää säännöllisin väliajoin vaaleissa ovat demokratian tunnusmerkkejä ja nämä oikeudet on turvattava jatkossakin. Näiden jykevien lauseiden jälkeen toivotamme Venäjän federaation presidentille, Vladimir Putinille antoisaa vierailua itsenäisessä Suomessa.
Manolis Huuki, Valtiotieteiden kandidaatti
