Iltalehden toimittaja Erja Yläjärven mielipidekirjoitus, miten ”lukiosta on tullut suorittamisen putki” osoittaa hyvin, miten sosialistisen komentotalouden aikakauden ”tuotetaan tasapaksua vuosikurssia” on päättymässä. Lukiosta on siis tulossa valmistava vaihe yliopistolle kuten sen on pitänytkin olla.
Yksilön ja perheen omavastuu korostuu entisestään. Kuten Laura Saarikoski kirjoitti alkutalvesta 2019 Yhdysvaltain matkansa jäähyväiskommentissa, miten ”viisivuotiaan lapsen isä stressaili ”onkohan tyttärelläni tarpeeksi harrastuksia, jotta hän pääsee johonkin Ivy League -yliopistoon””. Yhdysvalloissahan valinnat tehdään osin SAT-tasokokeen perusteella ja sen päälle hakijan koko lapsuuden ja nuoruuden aktiivisuus vaikuttaa opiskelijapaikan saamiseen mm. harrastukset, oppilaskunnan puheenjohtajuus, jne.
Olemme siirtymässä Suomessa samantapaiseen mentaliteettiin, missä vanhempien tulee kannustaa lapsiaan miettimään omaa tulevaisuudenpolkuaan jo peruskoulun viimeisen kolmanneksen aikana. Ne ajat, jolloin joku saattoi vasta abiturienttikeväänä päättää hakeutuvansa oikeustieteelliseen hetken mielijohteesta ovat ohi. Lukio toisen asteen kouluna on muuttumassa välivaiheeksi yliopistoon pääsylle ja tosissaan oleminen pitää olla mielessä jo 1. vuoden syksyllä. Merkittäviä haasteita nuorelle, koska opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen sanomana ”tulevaisuudessa 50% suomalaisista on oltava työmarkkinoilla (ylempi) korkeakoulututkino”, eli yliopisto on jatkossa työllistymisen tae.
Mitä tämä tarkoittaa Suomen lukiojärjestelmälle? Se tarkoittaa sitä, että lukiot muuttuvat laadultaan eritasoisiksi. Tämä taas tarkoittaa sitä, että jos haluaa pelkän ylioppilastutkinnon lisäksi aidosti päästä esimerkiksi lääke- tai oikeustieteelliseen, niin opetuksen tulee olla laadukasta. Laatua ei myöskään jatkossa määritellä pelkällä lakiin kirjatulla opetusmäärällä, vaan perheiden on panostettava oman jälkikasvun menestykseen ja valittava lapselle parhain lukio.
Erityisesti maaseutujen ja muiden syrjäseutujen lukiot tulevat näivettymään pois tällä tavalla, jos niillä ei ole tarjota mitään ekstraa yliopistoon hakeutumista varten. Lukion tulee tarjota siis useita erityislinjoja vaikkapa lääkäriksi pyrkiville tai viestinnän asiantuntijoille, joten jatkossa pelkät yleissivistävät kurssit eivät riitä yliopistoon hamuaville nuorille.
Kannuksen lukio on murrosvaiheessa tämän asian suhteen, koska kuntamme siirtyi vallitsevien realiteetien vastaisesti yhden rehtorin ja virka-apulaisrehtorin malliin. Hylättyyn malliinhan siirryttiin Kannuksessa alle 20 vuotta sitten ja silloisen päätöksen perustelu oli se, että näin lukio voisi kehittää itseään itsenäisenä toimijana irralla Juhani Vuorisen koulusta. Jatkossa toinen on alisteinen toiselle, vaikka nämä koulut ovat myös lain näkökulmasta kaksi eri hallinnonalaa.
Kannuksen lukiokoulutuksen kehitys on täten vaarassa pysähtyä. Tulkintani mukaan Kannuksen lukion aikakehikko toimenpiteiden osalta on valumassa loppuun. Meidän on radikaalisti parannettava lukion kurssitarjonnan edellytyksiä voidaksemme kilpailla jatkuvasti ahtaalle käyvässä tilanteessa muun muassa Kokkolaa vastaan, jos haluamme säilyttää lukiokoulutuksen omalla paikkakunnallamme.
Olenkin päättänyt jättää seuraavassa valtuuston kokouksessa toimenpidealoitteen Kannuksen lukion kehittämisestä. Tämä on velvollisuuteni niin valtuutettuna kuin sivistyslautakunnan varsinaisena jäsenenä.
Manolis Huuki, Valtiotieteiden KandidaattiKaupunginvaltuutettu, Sivistyslautakunnan jäsen (Kok.)
