Omassa elämässäni havahduin ensimmäistä kertaa naisten epäasialliseen kohteluun oltuani kadettikurssilla. Tuolloin eräästä kadettisisarestani levitettiin mitä absurdeimpia väittämiä pitkin ensimmäistä opiskeluvuotta. Aluksi nämä väittämät vaikuttivat niin uskomattoman epätodenmukaisilta, etten niihin uskonut ja viimeistään keväällä tajusin ne toisen miespuolisen kurssilaisen tavaksi mustamaalata ketä tahansa sukupuoleen katsomatta.
Keskeytettyäni
omat opintoni vuosia sitten kesäkuun alussa, kävin vielä
kurssinjohtajan luona kertomassa tästä epäasiallisesta, kurssikaverini
arvoa loukkaavasta puheesta. Koin toimineeni oikein, koska kenenkään ei
pidä sietää valheiden levitystä missään muodossa. Tämä tapaus on siitä
lähtien toiminut muistutuksena, miten jonkun ulkopuolisen on
puolustettava oikeudenmukaisuutta.
Olen kuitenkin kokenut pahimmat järkytykset naisten kohtelusta viimeisten vuosien aikana. Minunkin ystävä-, kaveri-, ja tuttavapiireissä on tapahtunut räikeitä naisiin kohdistuvia tekoja. Lievimmillään kyse on ollut toisen osaamisen tai tavoittelun kyseenalaistamisesta, jolloin toinen osapuoli on luopunut päämääränsä tavoittelusta painostuksen takia. Minusta jokaisella pitää olla mahdollisuus edistää omia tavoitteitaan vapaana painostuksesta ja pahasta puheesta. Siksi näiltä osin meillä on myös Suomessakin parannettavaa niin työ- kuin järjestöpuolella.
Pahimmat kylmät väreet olen kuitenkin saanut niinä hetkinä, jolloin minulle on puhunut raiskauksen uhri. Yhden tällaisen tapauksen uhrin kertomus sai minut kaikessa karmeudessaan miettimään illan pimeinä hetkinä, mikä helvetti joitain ihmisiä vaivaa? Miten rikokseen syyllistyneet nukkuvat yönsä yli kohdeltuaan toista niin törkeällä tavalla kuin väkivaltaisesti aiheuttamalla uhreille fyysistä pahaa ja rikkomalla heidät henkisesti törkeillä teoillaan? Tuona iltana itkin itseni uneen myötäelämisen tunne mielessäni.
Nämä kertomukset ovat Suomesta. Vastaavanlaisia kertomuksia on varmasti myös ulkomailla – ne alkavat lapsuudessa, eli tyttönä ja pahimmassa tapauksessa jatkuvat nuoren naisen iässä. Erityisesti kehitysmaissa ongelmat liittynevät pitkälti tyttöjen mahdollisuuteen päästä kouluun tai vapaasti päättää, millaista tulevaisuutta tavoitella. Näiden haasteiden edessä luotan vahvasti siihen, että tyttöjen ja nuorten naisten asema paranee tulevaisuudessa – suunta on ollut pääasiassa positiivinen.
Kaikilla näillä ikävillä kertomuksilla on kuitenkin kääntöpuolensa. Ne havahduttavat meidät todellisuuteen. Ikäviin tapauksiin täytyy puuttua ja yleensäkin parantaa sukupuolten välistä molemminpuolista kunnioitusta välttääksemme tällaiset tapaukset jatkossakin. Vaikken tunnustaudu feministiksi, niin koen itseni oikeudenmukaisuutta tavoittelevaksi henkilöksi. Jokaista tuleekin kohdella sukupuolesta riippumatta tasaveroisesti ja vieläpä ilman pelkoa tulla kaltoin kohdelluksi. Maailma muuttuu pienin askelin niin maailmalla kuin Suomessa.
Siksi toivotankin kaikille nuorille tytöille ja myös naisille hyvää tyttöjen päivää!
Manolis Huuki, Valtiotieteiden kandidaatti