Suomi sijoittuu vuosi toisensa jälkeen kärkisijoille erilaisilla mittareilla tarkasteltuna. Olemme onnellisiin maa, meillä voidaan hyvin ja meillä on vähiten korruptiota. Viimeksi mainitun osalta ennustan laskevaa sijoitusta, koska hallitus päätti päästää pälkähästä ulkoministeri Pekka Haaviston. Kuten perustuslakivaliokunta totesi, niin Haavisto menetteli laittomasti, ei saanut syytettä eikä myöskään eronnut tehtävästään.
Saamme kiittää Keskustaa Haaviston jatkosta hallituksessa, eivätkä mitkään meriselitykset korvaa sitä uskottavuuden menetystä, mitä vihreän napin painaminen Haaviston luottamuksen puolesta eduskuntasalissa tuotti. Keskustan Hoskoselle nostan hattua, hän oli ainoa kepulainen, joka äänesti moraalisesti oikein. Löydän itseni kysymästä jatkuvasti: tätäkö on suomalainen demokratia ja oikeusvaltio vuoden 2020 lopulla?
Muutenkin viimeiset viikot ovat osoittaneet hallituksen piittaamattomuuden isojen teemojen käsittelyn kanssa. Euroopan Unionin elpymisrahasto hyväksyttäneen ilman kummempia keskusteluja eduskunnassa. Asiasta on sentään pinnan alla kuplivaa keskustelua käynnissä: Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset ovat ainoat puolueet, jotka ovat johdonmukaisesti kritisoineet kyseistä tukipakettia ja syystäkin. Suomi laittaa omaa rahaansa muiden leväperäisesti eläneiden EU-maiden velkojen maksuun.
Mitä tämä tarkoittaa meille tulevaisuudessa? Joudumme sopeuttamaan omasta hyvinvoinnistamme. Me varmasti teemme orjallisen tarkasti tarvittavat muutokset, mutta etelä-Eurooppa ei niin tee. Leskeksi jäänyt äitini ei ole vieläkään saanut hänelle kuuluvaa leskeneläkettä Kreikan valtiota, josta isäni oli lähtöisin. Isäni kuoli 9 vuotta sitten. Tätä laittomuutta Suomi siis rahoittaa. Hallitus vaikenee ikävistä asioista. Euroopan Unionin perussopimuksen 125. artikla kieltää jäsenmaita vastaamasta toisten jäsenmaiden taloudellisista sitoumuksista. Asiasta toivoisi käytävän keskustelua, mutta sitä ei ole näköpiirissä.
Keskustan puheenjohtaja Saarikkokin kehuu EU-saatavia ja kuinka niillä korjataan rapistuvaa maaseutua. Häneltä vain unohtui sanoa, että annamme EU:lle lähes 6 miljardia ja saamme takaisin tästä summasta puolet. Logiikka muistuttaa rahapelikoneen ääressä pelaavan riemukiljahduksia viiden euron voitosta. Tosin juhlinnan pilaa vierustoveri muistuttamalla alkupanoksen olleen kympin verran. Mieluummin olisin käyttänyt kaikki tuon rahan kotimaani kehittämiseen kuin etelä-Euroopan korruptioon.
Hallituksen toiminta ei kestä päivänvaloa. Viimeisenä esimerkiksi Al-Holin tapaus ja terroristien kuljetus Suomeen. Mitä se kertoo suomalaisten päättäjien moraalista? Kaiken tämän synkkyyden keskellä toivotan kuitenkin hyvää uutta vuotta ja varjele Herra noita Suomen päättäjiä, etteivät he toista kertaa löisi päätänsä Syyrian autiomaan kiveen. Aamen.
Manolis Huuki, Valtiotieteen kandidaatti
Kaupunginvaltuutettu (Ps.)
Kirjoitus on julkaistu 28.12.2020 Keskipohjanmaa -lehdessä.
Artikkelikuva CC By 2.0 FinnishGovernment (Flickr)