Oppivelvollisuusiän nosto on ongelmallinen

Marinin hallitus on työntänyt oppivelvollisuuden pidennystä kuin käärmettä pyssyyn ja mikä pahinta, niin puutteellisesti. Uudistuksella on sinänsä jalo tavoite saada nuoriso valmistumaan toisen asteen koulusta (lukio ja ammattikoulu) ja täten nostaa suomalaisten työllisyyttä. Punavihreän hallituksen ratkaisutapa on kuitenkin väärä, tuoden kunnille lisäkustannuksia ja muita ongelmia. 

Uudistus sisältää huomattavia riskejä, koska hallituksen ehdottamalla tavalla jokainen nuori pakotetaan opiskelemaan jotain 18-vuotiaaksi asti, eikä tämä ole toimiva ratkaisu. Uudistuksen pitäisi keskittyä ensisijaisesti niihin nuoriin, joilla on ollut vaikeuksia koko opintien aikana, eli peruskoulussa. Kohdennetut ratkaisut ovat tätä päivää, ei kaikkia koskeva kollektiivinen pakko, jota nyt kirjoitetaan lakipykäläksi. Nuorilla ongelmat ovat alkaneet yleensä jo yläasteella – sinne siis pitäisi panostaa, jotta jokainen nuori läpäisee kunniallisesti peruskoulun ja saisi täten hyvän pohjan hakeutua toisen asteen koulutukseen. Pohjoiskoreamainen pakko ei kuulu suomalaiseen koulujärjestelmään. 

Toisekseen, lupaus maksuttomasta  toisesta asteesta rasittaa muutenkin kuntataloutta ja erityisen ikävällä tavalla täällä maaseudulla. Helsingin Sanomien artikkeli (8.12.2020) maalaa ikävästi mustia pilviä maaseutujen lukiolle: jatkossa nuoret hakeutunevat keskuskaupunkien (lue: isot kasvukeskukset) lukioihin, joissa keskiarvorajat nousevat ja vastaavasti maaseudun lukiot keskiarvoineen huononevat. Tämäkö on sitä koulutuksen tasa-arvoa, jota vasemmistopuolueet haluavat? Ainakin vasemmistohallituksen apupuolue Keskusta jatkaa maaseudun lukioiden tappolinjan käytännön toteuttamista olemalla kumileimasin punavihreille puolueille.  

Olen aidosti huolissani lestijokilaakson kuntien kyvystä tarjota nuorillemme hyvät mahdollisuudet jatkaa peruskoulun jälkeistä opintietä tämän uudistuksen toteutuessa. Maksuttomuus on käytännössä uusi menoerä jo muutenkin taloudellisissa ongelmissa rypeville maaseutukunnille. Miten tarjota hyvää opetusta, jos rahat menevät oppilaiden vastuulla olevien kulujen (kirjat, jne) kattamiseen? Soitammeko siis parhaillaan jokilaakson lukioiden kuolinkelloja? Näin ei voi jatkua. 

Lisää kylmää kyytiä lienee luvassa jatkossakin, koska nuoriso ja etenkin naiset muuttavat opintojen perässä etelään (Yle 23.10.2020) eivätkä palaa takaisin. Siksi maaseutukuntien pitää muuttaa strategiaa ja kääntää vallitseva trendi, eli nuorten poismuutto toiseen suuntaan. Meidän tulee tarjota toisella asteella monipuolisia opetus- ja kurssimahdollisuuksia, jotta heillä olisi mahdollisuus päästä opiskelemaan korkeakouluihin. Lisäksi on panostettava nuorten valmistumisen jälkeiseen aikaan, eli houkutella tuoreet maisterit takaisin tänne peltojen keskelle asumaan – etätöiden maailmassa maisteri voi hoitaa työnsä vaikka sieltä Lepikon torpasta. 

Henkilökohtaisesti aion jatkaa Kannuksen lukion kehittämistä kuten olen tehnyt koko valtuustokauden aikana. Jätin lokakuussa 2019 valtuustoaloitteen yrittäjälinjan luomisesta lukiomme opetustarjontaan. Tällä hetkellä aloitteeni on viranhaltijoiden valmisteltavana ja hankerahoitusta yritetään löytää sen toteuttamista varten. Suosittelen myös Toholammin ja muiden seutukuntien valtuutettuja pohtimaan keinoja oman kuntanne lukion elinvoimaisuuden säilyttämiseksi. Nimittäin koulutukselle haitallinen  kylmä ilmarintama tuulee eduskunnan suunnalta tännepäin. 

Manolis Huuki, Valtiotieteen kandidaatti 

Monivuotinen opettajansijainen, Kaupunginvaltuutettu (Ps.) 

Mielipidekirjoitus on julkaistu Keskipohjanmaa- ja Lestijoki -lehdissä.

Kirjoituksen kuva: Oppitunti menossa Kuusamon Heikkilän kansakoulussa. Pauli Jänis/Museovirasto CC BY 4.0

Jätä kommentti

90 − = 83