Suru-uutinen Ilkka Kanervan (28.1.1948-14.4.2022) poisnukkumisesta tavoitti minut saunatauolle, joka taas oli tauko tämäniltaiselle akateemisen lopputyöni työstämiselle Ilkka Kanervan ulkopoliittisesta toiminnasta.
Kohtasin Kanervan ensimmäistä kertaa syyskuussa 2015, jolloin hän juhlisti 40-vuotista taivaltaan kansanedustajana (kuvassa). Opin tuntemaan Kanervan vuosien mittaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun ja kahvittelun merkeissä Turun Börsissä.
Kanervan sanoilla oli aikanaan vaikutusta siihen, että hain kokoomusnuorten puheenjohtajaksi vuonna 2019, sillä hänen kehunsa minun osaamistaidoista syksyllä 2017 olivat kuin siemen, joka jäi mieleen itämään. Ilman näitä sanoja, mitä suurimmalla todennäköisyydellä en olisi hakenut puheenjohtajaksi v. 2019.
Tuosta kannustuksesta saan nyt kiittää häntä. Vaikka tulin vaalissa toiseksi, niin koen oppineeni paljon elämään varten ja toki poliitiikkaa varten: miten kenttää kierretään vaalikieruteella ja tavasta esiintyä poliitikkona.
Kanerva myös halusi kuulla nuoren, hetken aikaa kadettikoulua käyneen miehen ajatuksia maanpuolustuksesta, vaikka itse odotin saavani häneltä lisäoppia kokoomusnuorten ulko- ja turvallisuuspolitiikan verkoston puheenjohtajan tehtäviä varten.
Kanerva kannusti minua myös kesällä 2020 jatkamaan yhteiskunnallisten asioiden parissa päättäjänä, sillä hän oli muualta saanut tietää, että en ollut varma, aionko jatkaa politiikassa. Silloisen puhelun sanat ”mä toivon, että sä jatkat politiikassa, sillä sä keskityt olennaiseen” olivat hänen tapansa kehua ja kannustaa.
Kanervan poismeno koskettaa muullakin tavalla, sillä professori Markku Jokisipilän ehdotuksesta valitsin akateemisen lopputyöni tutkimusaiheeksi Ilkka Kanervan ulkopoliittisen toiminnan vuosien 1979-1995 välillä. Tänäkin iltana työstin lopputyötäni ja gradunteon tauolla, saunomisen hetkellä mieteinkin, että saan tämän kesäksi valmiiksi ja Ikelle luettavaksi. Näin ei nyt valitettavasti käynyt ja omistan akateemisen lopputyöni hänen muistolleen.
Viimeisen kerran juttelin Kanervan kanssa tammikuun viimeisenä päivänä haastateltuani häntä lopputyötäni varten puhelimitse. Paljon tuli asiaa käytyä ja Ikellä oli hyvin avoin ja rehellinen asenne vanhojen tapahtumien muisteluun. Puhelun lopussa sitten kävimme läpi niitä näitä ja tulin todenneeksi hänelle, etten ole enää kokoomuksen jäsen, vaan olin siirtynyt ideologisista ja muista syistä kesällä 2020 perussuomalaisiin jatkamaan poliittisen vaikuttamisen parissa.
Kanerva ei ollut tietoinen siirtymisestäni perussuomalaisiin ja hän oli jossain määrin yllättynyt. Toisaalta nyt suru-uutisen jälkeen ymmmärrän paremmin hänen sanojaan, mitkä hän sanoi puhelimessa oikeastaan heti kertomani paljastuksen jälkeen: ”me ollaan opittu tunteen toisiamme näissä yhteisissä kohtaamisissa ja minusta me ei olla enää tuttavia, vaan mä toivon, että me voidaan nähdä toisemme ystävinä”.
Ike taisi tietää tuon sanoessaan jättävänsä minulle jäähyväisensä ja olleessaan myös sovinnollinen. Hän samassa yhteydessä myös harmitteli, ettei meillä ollut mahdollisuutta tavata kahvin merkeissä Turun päässä.
Kristillisen pääsiäisen kynnyksellä on hyvä muistaa, että on aika iloita ja surra. On aika syntyä ja kuolla. Jeesus kuoli ihmisten syntien sovittamiseksi. Siksi toivon Ilkan perheelle siunausta ja voimia surutyöhön.
Kiitos Ilkka Kanerva 47 vuoden työstäsi eduskunnassa suomalaisten hyväksi.
Manolis Huuki
Kuva/Manolis Huuki
