Sipilän hallitus on viemässä korkeakoulujen pääsykoeuudistusta eteenpäin opetusministeri Sanni-Grahn-Laasosen voimin. Uudistuksen tarkoituksena on mm. ylioppilastutkinnon korostaminen korkeakoulujen opiskelijavalinnassa ja jokakeväisen pääsykoerumban vähentämisessä. Uudistus ei kuitenkaan edistä toisen asteen opiskelijoiden tasa-arvoista kykyä hakeutua korkeakoulujen opiskelijoiksi.
Grahn-Laasosen uudistus nykymuodossaan kiihdyttäisi yhteiskuntamme eriarvoistumista erityisesti opetuksen tasossa ja vähentäisi kokoomuslaisen mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista suomalaisten toisen asteen opiskelijoiden keskuudessa. Uudistuksen seurauksena opiskelijan pitää tietää jo ennen lukiota, mitä hän haluaa opiskella yliopistossa ja valita lukiossa sellaisia kursseja, joiden avulla saa jossain määrin helpommin eximian tai laudaturin arvosanoja ylioppilaskokeessa.
Aktiivisena kokoomuslaisena ja perusopetuksen lehtorin viransijaisena yli 1,5 vuotta toimineena voin myös vahvistaa opettajan näkökulmasta sen, että peruskoulussa osa oppilaista herää myöhässä uravalintaansa. Osa valitsee yhdeksännen luokan keväällä lukion saadakseen kolmen vuoden aikalisän sille, mitä he aikovat tehdä tulevaisuudessa. Lukion rooli on nykyään ja tulee jatkossakin säilyä yleissivistävänä. Ylioppilastutkintotodistusta tulee jatkossakin hyödyntää korkeakouluhaussa, mutta ei uudelleen ehdotettavalla tavalla, koska se vääristää sukupuolijakaumaa korkeakouluissa ja pelkkä yo-todistus ei kerro soveltuvuudesta kaikille aloille.
Lisäksi on kestämätöntä väittää, että korkeakoulujen preppauskurssit poistuisivat tällä uudistuksella – toisessa kotimaassani Kreikassa ei ole erikseen ylioppilastutkintokoetta, mutta lukiosta valmistuneita arvioidaan erillisellä Panellines-kokeella, joiden pisteillä on merkitystä, mille alalle opiskelija voi hakea. Esimerkiksi 19/20 pistettä tästä kokeesta tarkoittaa lähes automaattista paikkaa mm. oikeustieteellisessä ja lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Saavuttaakseen tällaisen tuloksen Kreikassa, opiskelija joutuu jo peruskouluikäisenä käymään maksullisessa erityisopetuksessa, joka maksaa tuhat euroa per oppiaine. Julkinen opetus on myös verrattain huonotasoista ja perheen on siis sijoitettava lapsen erityisopetukseen rahaa. Korkeakoulujen aloituspaikat täyttyvät paljon parjatuista ”kympin tytöistä”, koulutettujen perheiden lapsista, koska koulutus tutkitusti periytyy ja viime kädessä yliopiston sukupuolirakenne jyrkkenee entisestään.
Jos uudistusta ei kiirehdittäisi jo ensi keväälle, niin laatisin asiasta puoluekokousaloitteen Kokoomuksen puoluekokoukseen. Olen kuitenkin kiitollinen Kokoomuksen eduskuntaryhmän sisältä heränneeseen – järkevään kritiikkiin, jota on jo ministeriön tasolta väitetty muutosvastarinnaksi. Mielestäni tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Uudistus sellaisenaan romuttaa mahdollisuuksien tasa-arvon ja vuosikymmenien sisällä myös lisää koulutuksen periytymistä.
Manolis Huuki, valtiotieteiden ylioppilas
Perusopetuksen lehtorin viransijainen 2013-2014
