Yhdysvalloissa kuohuu.
Tätä tekstiä kirjoittaessani pääkaupungista Washington D.C:stä kantautuu huolestuttavia uutisia. Presidentti Trumpia kannattavia kansalaisia on tunkeutunut Kongressin rakennukseen, ja jopa edustajainhuoneen puhemiehen työhuoneeseen ja istuntosaliin asti. Pääkaupunki on kaaoksessa ja kaduntallaajat vaativat oikeutta. Viimeistään kuva mielenosoittajista istuntosalissa sai minut, suuren Amerikan ystävän voimaan todella pahoin. Tämä kirjoitus on pikaiset ajatukseni Yhdysvaltojen tilasta ja siitä, mihin suuntaan maa on suuntaamassa.
Viimeksi tällaista kuohuntaa on ollut Vietnamin sodan mielenosoituksissa 1960-luvulla, mutta silloinkaan protestointi ei kohdistunut Yhdysvaltain demokratiaa tai itse järjestelmää, vaan tehtyjä Vietnamin-politiikan päätöksiä kohtaan.
Yhdysvaltain järjestelmä on edelleen yksi varhaisimmista ja peräti parhaimmista järjestelmistä, mitä länsimaalainen maailma on historian kuluessa aikaansaannut. Maan perustajaisät laativat tarkoituksellisesti perustuslaista niin monisäikeisen estääkseen nopeat muutokset lainsäädännössä muutaman vaalikauden aikana. He olivat kaukaa viisaita.
Tähän samaan perustajaisien ajatteluun kuului vallan hajauttaminen – valtaa olisi parlamentilla (kongressi), presidentillä (toimeenpanovalta) ja oikeuslaitoksella. Nämä kaikki ovat riippuvaisia toisistaan, eikä yksi vallan kolmijaon kulma voi jyrätä toisia. Lähes 230 vuotta ovat osoittaneet järjestelmän toimivuuden. Nytkin vaikka Trump on julkisesti haastanut tätä järjestelmää, niin kaikki vaalipäivästä tähän päivään asti on tehty perustuslain mukaisesti. Se on jo itsessään osoitus toimivasta järjestelmästä.
Vaikka itse edellä mainittu Yhdysvaltojen kivijalka (perustuslaki) on edelleen hyvin muurattua, niin myös hyvin muurattu peruskivikin voi joutua vandaalien turmelemaksi, ellei sitä puolusteta ja hyvin vahvasti. Politiikassa jopa yksi ihminen voi saada paljon aikaiseksi. Nyt tätä kivijalkaa turmelee yksi ainoa henkilö.
Väistyvä presidentti Donald Trump on osoittanut halveksuntansa Yhdysvaltain perustuslaille niin perusteellisesti marraskuun 2020 presidentinvaalien jälkeen, ettei häntä voi hyvällä tahdolla enää muistaa 4-vuotiskautensa sisäpoliittisista ansioista tai puutteista.
Järjestelmän haastaminen sotii kaikkea sitä vastaan, mitä republikaanipuolue on ollut jo Yhdysvaltain sisällissodasta asti: laillisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Valitettavasti tämä perusajatus on kadoksissa osalta republikaanisen puolueen jäsenistä. Toisaalta puolueessa on myös laillisuuden ja omantunnon ymmärtäviä poliitikkoja kuten varapresidentti Pence ja senaattorit Lindsey Graham, Mitt Romney ja niin edelleen.
Se mitä pääkaupungissa Washingtonissa tapahtuu tällä hetkellä ei edusta lainkaan sitä Yhdysvaltoja, jota amerikkalaisten enemmistö edelleen kannattaa. Kuten alussa sanoin, niin Amerikassa on ennenkin osoitettu mieltä todella tunteikkaasti, mutta itse toimivan järjestelmän avoin haastaminen on ennenkuulumatonta ja tätä Trumpin luomaa luottamusvajetta korjataan pitkään.
Lopuksi:
Suomalaisessa keskustelussa ilakoidaan nyt suuresti kuinka tämä mellakointi osoittaa populismin todelliset kasvot ja kuinka se on paha ja vaarallinen asia. Suurin osa tästä kommentoinnista perustuu jo lähtökohtaisesti kielteisiin asenteisiin vallitsevaa poliittista päätöksentekoa haastavia populistipuolueita kohtaan.
Trumpin ja suomalaisen populismin välillä ei ole mitään yhtäläistä. Suomessa kaikki puolueet, jopa tästä ”pahasta populismista” tunnettu Perussuomalaiset toimii parlamentaarisesti, eli eduskuntavaalien ja sen määrittämän tuloksen mukaisella mandaatilla. Meillä ei ole ollut eikä ole jalansijaa kaduntallaajien vallalle, eli asioita ratkaistaisiin omankädenoikeudella, vaan jatkossakin ainoa paikka muutokselle on eduskunnan suuri sali ja muut valtion instituutiot.
Manolis Huuki, Valtiotieteen kandidaatti
Vaihto-opiskelijana Yhdysvaltain Kansasissa 2020
P.S.
Kävin syksyllä 2016 Yhdysvaltain presidentinvaaleihin liittyvän kurssin. Jo tuolloin olin käsiäännestyksessä ainoa, joka kannatti republikaanista puoluetta (muu luokka kannatti joko Sandersia tai Clintonia). Tosin en nostanut vuorollani kättä Trumpille, vaan Marco Rubiolle.
Republikaanien uudistuminen on lähitulevaisuudessa kiinni näistä nuorista lupauksista, jotka edustavat sitä moninaiseksi muuttunutta Yhdysvaltoja, jonka myös itse koin opiskelijavaihdossa. Näitä puolueen tulevaisuuden lahjakkuuksia yhdistää pienen valtion (small government), perinteisten arvojen ja länsimaalaisen yhteiskuntajärjestelmän arvostus ja kunnioitus.
Onneksi muutos on jo puolueen sisällä alkanut.