Aamulehden viikonloppuisessa pääkirjoituksessa otettiin kantaa sukupuolineutraalien tittelien käyttöön. Tämä kirjoitus on kirvoittanut keskustelua viikon aluksi, onko sukupuolittuneilla termeillä enää mitään sijaa Suomessa. Mielestäni ei ole, mutta muutoksen on tapahduttava kehottamalla, ei kieltämällä ja käskemällä.
Esille nostettu asia on sikäli ajankohtainen, että Suomi on tilastokeskuksen mukaan maailman toiseksi tasa-arvoisin maa maailmassa. On siis vaikea kuvitella, mistä kumpuaa väite maamme tasa-arvottomuudesta puheen ollessa tittelien käytössä. Aamulehden päätöstä kohtaan on esitetty kritiikkiä ja erityisesti Yleisradion toimittaja Sanna Ukkola kuvaili 18.9.2017 julkaistussa kirjoituksessaan, miten kyseinen päätös perustuu pakon saneluun, eikä vapaaehtoisuuteen. Olen tässä asiassa samaa mieltä, koska pakkoon perustuva päätös vaikeuttanee tasa-arvon saavuttamista enemmän kuin kehottamalla toimiminen tässä asiassa.
Suomen kieli ja sanasto kehittyy jatkuvasti. Nykyään jalopeuran asemesta käytetään sanamuotoa leijona ja asemasta -sanan sijaan nykymuoto on myös erilainen. Kotimaisten kielten keskuksen ohjeet ovat hyvä keino muuttaa suomea. Aikoinaan kutsuin valtionvirassa toimivaa henkilöä virkamieheksi, nykyään viranhaltijaksi. Käytän edelleen molempia sanoja tiedostamatta sekaisin, enkä miellä esimerkiksi mies-päätteistä sanaa sukupuoleen sidonnaisena. Aikanaan kielenopin tunneilla lukiossa asiasta käytiin keskustelua ja nämä sanat nähtiin niin naisten kuin miesten joukossa oman aikansa tuotoksena, jolla ei ole enää samanlaista sisältömerkitystä eikä se häirinnyt ketään meistä.
Eipäs-juupas -keskustelu voitaisiin ratkaista niin, että Kotimaisen kielten keskus laatii nykyisistä sukupuolipäätteen sisältävistä sanoista neutraalit muodot, joiden käyttöön kehotetaan, mutta ei pakkosyötöllä. Aikanaan kielemme muuttuu, joten muutos puhetavassa tapahtuisi yhden tai kahden sukupolven ”siirtymäajalla” ja täten välttäisimme aiheesta syntyvää eripuraa sen nykyisessä laajuudessa.
Jokainen siis puhukoon vapaasta tahdostaan, miten haluaa ja positiivisen kehotuksen avulla tavoitteena muuttaa Suomen kielen ilmaisuja. Kuitenkin niin, että ketään ei pakoteta vaan kehotetaan uusien sanamuotojen käyttöä nyt ja jatkossakin.
Manolis Huuki, valtiotieteiden ylioppilas
