Turun Suomi-Amerikka -yhdistys juhlisti lauantaina 5.10.2024 yhdistyksen 80-vuotista taivalta. Julkaisuni alussa hieman omia pohdintoja itse juhlista ja julkaisun lopussa juhlapuheeni yhdistykselle.
Juhlistimme yhdistyksen pyöreitä vuosia Turun Hamburger Börsissä illallisen ja hyvän musiikin kanssa. Liittoa edusti toiminnanjohtaja Lena Grenat. Lisäksi paikalla oli yhdistyksen aikaisempia puheenjohtajia. Aikaisempi puheenjohtaja Jaana Kiviluote piti valaisevan esityksen paikallisyhdistyksen aikaisemmasta historiasta – olemme SAM Suomen vanhin paikallisyhdistys. Juhlissa jaettiin myös liiton myöntämiä ansiomerkkejä kolme kappaletta.
Allekirjoittaneelle luovutettiin ystävyysliittomme pronssinen ansiomerkki jo seitseman vuotta kestäneestä työstä paikallisyhdistyksen hallituksessa. Lisäksi liiton hopeisen ansiomerkin sai Satu Suonranta yli 40 vuotta kestäneestä toiminnasta Turun paikallistasolla. Lisäksi haimme kunniarintamerkkiä Turun yliopiston John Morton -keskuksen johtajalle, professori Benita Heiskaselle Yhdysvaltoihin liittyneestä aktiivisesta toiminnasta akateemisessa maailmassa.
Kiitän vielä kerran kaikkia juhlaan osallistuneita jäseniä sekä liiton edustajaa Lenaa. Näitä juhlia oli mieluista muistella paluumatkalla Kannukseen ja edelleen tällä viikolla. Hyvää syksyä kaikille!
𝐏𝐔𝐇𝐄 𝟓.𝟏𝟎.𝟐𝟎𝟐𝟒 𝐓𝐔𝐑𝐔𝐍 𝐒𝐔𝐎𝐌𝐈-𝐀𝐌𝐄𝐑𝐈𝐊𝐊𝐀 -𝐘𝐇𝐃𝐈𝐒𝐓𝐘𝐊𝐒𝐄𝐍 𝟖𝟎-𝐕𝐔𝐎𝐓𝐈𝐒𝐉𝐔𝐇𝐋𝐀𝐓
𝘏𝘺𝘷ä𝘵 𝘷𝘪𝘦𝘳𝘢𝘢𝘵, 𝘋𝘦𝘢𝘳, 𝘨𝘶𝘦𝘴𝘵𝘴,
𝘒𝘢𝘩𝘥𝘦𝘬𝘴𝘢𝘯𝘬𝘺𝘮𝘮𝘦𝘯𝘵ä 𝘷𝘶𝘰𝘵𝘵𝘢 𝘰𝘯 𝘱𝘪𝘵𝘬ä 𝘢𝘪𝘬𝘢 𝘪𝘩𝘮𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘦𝘭ä𝘮ä𝘴𝘴ä. 𝘕ä𝘪𝘥𝘦𝘯 𝘷𝘶𝘰𝘴𝘪𝘬𝘺𝘮𝘮𝘦𝘯𝘵𝘦𝘯 𝘷ä𝘭𝘪𝘪𝘯 𝘮𝘢𝘩𝘵𝘶𝘶 𝘱𝘢𝘭𝘫𝘰𝘯 𝘬𝘢𝘪𝘬𝘬𝘦𝘢 𝘩𝘦𝘯𝘬𝘪𝘭ö𝘬𝘰𝘩𝘵𝘢𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘦𝘭ä𝘮ä𝘯 𝘵𝘢𝘱𝘢𝘩𝘵𝘶𝘮𝘪𝘢 𝘢𝘪𝘯𝘢 𝘯𝘶𝘰𝘳𝘶𝘶𝘥𝘦𝘴𝘵𝘢, 𝘵𝘺ö𝘦𝘭ä𝘮ää𝘯 𝘫𝘢 𝘮𝘺ö𝘩𝘦𝘮𝘱ää𝘯 𝘪𝘬ää𝘯. 𝘛ä𝘭𝘭ä 𝘬𝘦𝘳𝘵𝘢𝘢 𝘫𝘶𝘩𝘭𝘢𝘮𝘮𝘦 𝘬𝘰𝘩𝘥𝘦 𝘦𝘪 𝘬𝘶𝘪𝘵𝘦𝘯𝘬𝘢𝘢𝘯 𝘰𝘭𝘦 𝘬𝘶𝘬𝘢𝘢𝘯 80 𝘷𝘶𝘰𝘵𝘵𝘢 𝘵ä𝘺𝘵𝘵ä𝘯𝘺𝘵 𝘪𝘩𝘮𝘪𝘯𝘦𝘯, 𝘷𝘢𝘢𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘴, 𝘫𝘰𝘯𝘬𝘢 𝘵𝘰𝘪𝘮𝘪𝘯𝘯𝘢𝘴𝘴𝘢 𝘶𝘴𝘦𝘢𝘮𝘮𝘢𝘵 𝘪𝘩𝘮𝘪𝘴𝘦𝘵 𝘰𝘷𝘢𝘵 𝘰𝘭𝘭𝘦𝘦𝘵 𝘯ä𝘪𝘥𝘦𝘯 80 𝘷𝘶𝘰𝘥𝘦𝘯 𝘢𝘪𝘬𝘢𝘯𝘢.
𝘌𝘳ää𝘯ä 𝘵𝘰𝘳𝘴𝘵𝘢𝘪𝘯𝘢, 𝘷𝘪𝘪𝘥𝘦𝘴 𝘱ä𝘪𝘷ä 𝘭𝘰𝘬𝘢𝘬𝘶𝘶𝘵𝘢 1944 𝘛𝘶𝘳𝘬𝘶𝘶𝘯 𝘴𝘢𝘢𝘱𝘶𝘪 𝘵𝘰𝘩𝘵𝘰𝘳𝘪 𝘊𝘢𝘳𝘭 𝘖𝘭𝘰𝘧 𝘍𝘳𝘪𝘦𝘵𝘴𝘤𝘩, 𝘳𝘶𝘰𝘵𝘴𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘬𝘢𝘯𝘴𝘢𝘯𝘱𝘶𝘰𝘭𝘶𝘦𝘦𝘯 𝘬𝘢𝘯𝘴𝘢𝘯𝘦𝘥𝘶𝘴𝘵𝘢𝘫𝘢, 𝘦𝘥𝘶𝘴𝘬𝘶𝘯𝘯𝘢𝘯 𝘶𝘭𝘬𝘰𝘢𝘴𝘪𝘢𝘪𝘯𝘷𝘢𝘭𝘪𝘰𝘬𝘶𝘯𝘯𝘢𝘯 𝘫ä𝘴𝘦𝘯 𝘫𝘢 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴-𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯 – 𝘯𝘺𝘬𝘺𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘪-𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢 -𝘠𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘴𝘵𝘦𝘯 𝘓𝘪𝘪𝘵𝘰𝘯 𝘷𝘢𝘳𝘢𝘱𝘶𝘩𝘦𝘦𝘯𝘫𝘰𝘩𝘵𝘢𝘫𝘢. 𝘏ä𝘯 𝘫𝘰𝘩𝘵𝘪 𝘛𝘶𝘳𝘶𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘱𝘦𝘳𝘶𝘴𝘵𝘢𝘮𝘪𝘴𝘵𝘢 𝘵𝘶𝘰𝘯𝘢 𝘭𝘰𝘬𝘢𝘬𝘶𝘪𝘴𝘦𝘯𝘢 𝘱ä𝘪𝘷ä𝘯ä. 𝘑ä𝘴𝘦𝘯𝘪𝘬𝘴𝘪 𝘪𝘭𝘮𝘰𝘪𝘵𝘵𝘢𝘶𝘵𝘶𝘪 𝘱𝘦𝘳𝘶𝘴𝘵𝘢𝘮𝘪𝘴𝘬𝘰𝘬𝘰𝘶𝘬𝘴𝘦𝘴𝘴𝘢 𝘷𝘪𝘪𝘴𝘪𝘵𝘰𝘪𝘴𝘵𝘢 𝘩𝘦𝘯𝘬𝘦ä.
𝘝𝘢𝘳𝘴𝘪𝘯𝘢𝘪𝘯𝘦𝘯 𝘱𝘶𝘩𝘦𝘦𝘯𝘫𝘰𝘩𝘵𝘢𝘫𝘢 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘭𝘭𝘦 𝘷𝘢𝘭𝘪𝘵𝘵𝘪𝘪𝘯 𝘷𝘢𝘴𝘵𝘢 𝘬𝘶𝘶𝘬𝘢𝘶𝘥𝘦𝘯 𝘬𝘶𝘭𝘶𝘵𝘵𝘶𝘢 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘴𝘦𝘶𝘳𝘢𝘢𝘷𝘢𝘴𝘴𝘢 𝘬𝘰𝘬𝘰𝘶𝘬𝘴𝘦𝘴𝘴𝘢. 𝘝𝘢𝘭𝘪𝘯𝘵𝘢 𝘰𝘴𝘶𝘪 𝘭𝘦𝘩𝘵𝘰𝘳𝘪 𝘏. 𝘈𝘭𝘮𝘢𝘳𝘬𝘪𝘪𝘯, 𝘫𝘰𝘬𝘢 𝘵𝘰𝘪𝘮𝘪 𝘷ä𝘭𝘪𝘢𝘪𝘬𝘢𝘪𝘴𝘦𝘯𝘢 𝘱𝘶𝘩𝘦𝘦𝘯𝘫𝘰𝘩𝘵𝘢𝘫𝘢𝘯𝘢 𝘷𝘶𝘰𝘵𝘦𝘦𝘯 1946 𝘢𝘴𝘵𝘪. 𝘈𝘭𝘬𝘶𝘷𝘢𝘪𝘩𝘦𝘦𝘴𝘴𝘢 𝘈𝘭𝘮𝘢𝘳𝘬𝘪𝘯 𝘵𝘰𝘪𝘮𝘪𝘯𝘵𝘢𝘢 𝘰𝘯𝘬𝘪𝘯 𝘬𝘶𝘷𝘢𝘵𝘵𝘶 𝘵ä𝘳𝘬𝘦ä𝘬𝘴𝘪, 𝘬𝘰𝘴𝘬𝘢 𝘩ä𝘯 𝘷𝘢𝘴𝘵𝘢𝘴𝘪 𝘺𝘬𝘴𝘪𝘯 𝘬ä𝘺𝘵ä𝘯𝘯ö𝘴𝘴ä 𝘬𝘰𝘬𝘰 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘬𝘢𝘪𝘬𝘬𝘪” 𝘫𝘰𝘩𝘵𝘰𝘬𝘶𝘯𝘯𝘢𝘯 𝘵𝘦𝘩𝘵ä𝘷ä𝘵 𝘳𝘢𝘩𝘢𝘴𝘵𝘰𝘯𝘩𝘰𝘪𝘵𝘢𝘫𝘢𝘯 𝘷𝘪𝘳𝘬𝘢𝘢 𝘮𝘺ö𝘥𝘦𝘯”. 𝘛𝘺ö𝘵ä 𝘴𝘪𝘪𝘴 𝘳𝘪𝘪𝘵𝘵𝘪 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘢𝘭𝘬𝘶𝘷𝘢𝘪𝘩𝘦𝘪𝘴𝘴𝘢.
𝘠𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘱𝘦𝘳𝘶𝘴𝘵𝘢𝘮𝘪𝘯𝘦𝘯 𝘰𝘯 𝘴𝘢𝘵𝘵𝘶𝘯𝘶𝘵 𝘺𝘩𝘵𝘦𝘪𝘴𝘬𝘶𝘯𝘯𝘢𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘮𝘦𝘳𝘬𝘪𝘵𝘵ä𝘷ää𝘯 𝘵𝘢𝘪𝘵𝘦𝘬𝘰𝘩𝘵𝘢𝘢𝘯. 𝘚𝘰𝘵𝘢 𝘕𝘦𝘶𝘷𝘰𝘴𝘵𝘰𝘭𝘪𝘪𝘵𝘰𝘯 𝘫𝘢 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘦𝘯 𝘷ä𝘭𝘪𝘭𝘭ä 𝘰𝘭𝘪 𝘱ää𝘵𝘵𝘺𝘯𝘺𝘵 𝘵𝘢𝘴𝘢𝘯 𝘬𝘶𝘶𝘬𝘢𝘶𝘵𝘵𝘢 𝘢𝘪𝘬𝘢𝘪𝘴𝘦𝘮𝘮𝘪𝘯, 𝘷𝘪𝘪𝘥𝘦𝘴 𝘴𝘺𝘺𝘴𝘬𝘶𝘶𝘵𝘢. 𝘝𝘢𝘭𝘵𝘪𝘰𝘮𝘮𝘦 𝘦𝘵𝘦𝘯𝘪 𝘬𝘰𝘩𝘵𝘪 𝘴𝘰𝘥𝘢𝘯𝘫ä𝘭𝘬𝘦𝘪𝘴𝘵ä 𝘢𝘪𝘬𝘢𝘢 𝘯𝘰𝘱𝘦𝘪𝘯 𝘢𝘴𝘬𝘦𝘭𝘪𝘯. 𝘑𝘰 19. 𝘴𝘺𝘺𝘴𝘬𝘶𝘶𝘵𝘢 𝘴𝘰𝘭𝘮𝘪𝘵𝘵𝘪𝘪𝘯 𝘔𝘰𝘴𝘬𝘰𝘷𝘢𝘯 𝘷ä𝘭𝘪𝘳𝘢𝘶𝘩𝘢, 𝘫𝘰𝘯𝘬𝘢 𝘢𝘯𝘴𝘪𝘰𝘴𝘵𝘢 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘪 𝘰𝘭𝘪 𝘷𝘪𝘳𝘢𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘳𝘢𝘶𝘩𝘢𝘯 𝘵𝘪𝘭𝘢𝘴𝘴𝘢. 𝘚𝘢𝘢𝘵𝘰𝘪𝘮𝘮𝘦 𝘴𝘪𝘪𝘴 𝘬𝘦𝘴𝘬𝘪𝘵𝘵𝘺ä 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘦𝘯 𝘫ä𝘭𝘭𝘦𝘦𝘯𝘳𝘢𝘬𝘦𝘯𝘯𝘶𝘬𝘴𝘦𝘦𝘯.
𝘛ä𝘮ä 𝘬𝘰𝘴𝘬𝘪 𝘬𝘶𝘪𝘵𝘦𝘯𝘬𝘪𝘯 𝘷𝘢𝘪𝘯 𝘰𝘴𝘢𝘢 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘦𝘴𝘵𝘢, 𝘴𝘪𝘭𝘭ä 𝘦𝘯𝘴𝘪𝘮𝘮ä𝘪𝘯𝘦𝘯 𝘱ä𝘪𝘷ä 𝘭𝘰𝘬𝘢𝘬𝘶𝘶𝘵𝘢 1944 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘦𝘯 𝘢𝘳𝘮𝘦𝘪𝘫𝘢 𝘯𝘰𝘶𝘴𝘪 𝘮𝘢𝘪𝘩𝘪𝘯 𝘛𝘰𝘳𝘯𝘪𝘰𝘴𝘴𝘢, 𝘫𝘰𝘯𝘬𝘢 𝘴𝘦𝘶𝘳𝘢𝘶𝘬𝘴𝘦𝘯𝘢 𝘢𝘭𝘬𝘰𝘪 𝘷𝘶𝘰𝘥𝘦𝘯 1945 𝘩𝘶𝘩𝘵𝘪𝘬𝘶𝘶𝘭𝘭𝘦 𝘬𝘦𝘴𝘵ä𝘯𝘺𝘵 𝘓𝘢𝘱𝘪𝘯 𝘴𝘰𝘵𝘢. 𝘒𝘰𝘬𝘰 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘪 𝘴𝘢𝘢𝘷𝘶𝘵𝘵𝘪 𝘵ä𝘺𝘥𝘦𝘯 𝘳𝘢𝘶𝘩𝘢𝘯𝘵𝘪𝘭𝘢𝘯 𝘩𝘶𝘩𝘵𝘪𝘬𝘶𝘶𝘯 𝘷𝘪𝘪𝘮𝘦𝘪𝘴𝘪𝘯ä 𝘱ä𝘪𝘷𝘪𝘯ä.
𝘏𝘺𝘷ä𝘵 𝘷𝘪𝘦𝘳𝘢𝘢𝘵,
𝘒𝘢𝘪𝘬𝘬𝘪𝘦𝘯 𝘯ä𝘪𝘥𝘦𝘯 𝘩𝘪𝘴𝘵𝘰𝘳𝘪𝘢𝘭𝘭𝘪𝘴𝘵𝘦𝘯 𝘵𝘢𝘱𝘢𝘩𝘵𝘶𝘮𝘪𝘦𝘯 𝘬𝘦𝘴𝘬𝘦𝘭𝘭ä 𝘛𝘶𝘳𝘶𝘯 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘪 𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢 -𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘴 𝘱𝘦𝘳𝘶𝘴𝘵𝘦𝘵𝘵𝘪𝘪𝘯. 𝘛𝘶𝘳𝘶𝘯 𝘺𝘭𝘪𝘰𝘱𝘪𝘴𝘵𝘰𝘴𝘵𝘢 𝘷𝘢𝘭𝘮𝘪𝘴𝘵𝘶𝘯𝘦𝘦𝘯𝘢 𝘩𝘪𝘴𝘵𝘰𝘳𝘪𝘰𝘪𝘵𝘴𝘪𝘫𝘢𝘯𝘢 𝘯ä𝘦𝘯 𝘱𝘢𝘪𝘬𝘢𝘭𝘭𝘪𝘴𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘮𝘮𝘦 𝘱𝘦𝘳𝘶𝘴𝘵𝘢𝘮𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘵𝘢𝘶𝘴𝘵𝘢𝘭𝘭𝘢 𝘩𝘢𝘭𝘶𝘯 𝘷𝘢𝘩𝘷𝘪𝘴𝘵𝘢𝘢 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘦𝘯 𝘫𝘢 𝘴𝘶𝘰𝘮𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘵𝘦𝘯 𝘬𝘶𝘭𝘵𝘵𝘶𝘶𝘳𝘪𝘭𝘭𝘪𝘴𝘵𝘢 𝘴𝘪𝘥𝘰𝘴𝘵𝘢 𝘭ä𝘯𝘵𝘦𝘦𝘯.
𝘖𝘵𝘪𝘮𝘮𝘦 𝘷𝘢𝘴𝘵𝘢 𝘦𝘯𝘴𝘪𝘮𝘮ä𝘪𝘴𝘪ä 𝘢𝘴𝘬𝘦𝘭𝘪𝘢 𝘬𝘰𝘩𝘵𝘪 𝘳𝘢𝘶𝘩𝘢𝘯 𝘢𝘪𝘬𝘢𝘢, 𝘮𝘶𝘵𝘵𝘢 𝘺𝘩𝘵𝘦𝘪𝘴𝘬𝘶𝘯𝘯𝘢𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘢𝘬𝘵𝘪𝘪𝘷𝘪𝘴𝘦𝘵 𝘩𝘦𝘯𝘬𝘪𝘭ö𝘵 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘪 𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢 𝘠𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘴𝘵𝘦𝘯 𝘭𝘪𝘪𝘵𝘰𝘴𝘴𝘢 𝘰𝘴𝘢𝘴𝘪𝘷𝘢𝘵 𝘯ä𝘩𝘥ä 𝘶𝘴𝘦𝘢𝘮𝘮𝘢𝘯 𝘢𝘴𝘬𝘦𝘭𝘦𝘦𝘯 𝘦𝘵𝘦𝘦𝘯𝘱ä𝘪𝘯. 𝘖𝘭𝘪𝘮𝘮𝘦 𝘱𝘳𝘦𝘴𝘪𝘥𝘦𝘯𝘵𝘵𝘪 𝘗𝘢𝘢𝘴𝘪𝘬𝘪𝘷𝘦𝘯 𝘴𝘢𝘯𝘰𝘪𝘯 𝘵𝘰𝘴𝘪𝘢𝘴𝘪𝘰𝘪𝘥𝘦𝘯 𝘵𝘶𝘯𝘯𝘶𝘴𝘵𝘢𝘮𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘦𝘥𝘦𝘴𝘴ä – 𝘷𝘪𝘦𝘳𝘦𝘴𝘴ä 𝘰𝘭𝘪 𝘴𝘶𝘶𝘳𝘪 𝘕𝘦𝘶𝘷𝘰𝘴𝘵𝘰𝘭𝘪𝘪𝘵𝘵𝘰, 𝘫𝘰𝘯𝘬𝘢 𝘢𝘴𝘦𝘮𝘢 𝘴𝘰𝘵𝘪𝘭𝘢𝘢𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪, 𝘱𝘰𝘭𝘪𝘪𝘵𝘵𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘫𝘢 𝘫𝘰𝘱𝘢 𝘬𝘶𝘭𝘵𝘵𝘶𝘶𝘳𝘪𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘵𝘶𝘯𝘵𝘶𝘪 𝘫𝘢 𝘯ä𝘬𝘺𝘪. 𝘚𝘪𝘵𝘦𝘯 𝘰𝘯 𝘰𝘭𝘭𝘶𝘵 𝘫ä𝘳𝘬𝘦𝘦𝘯𝘬ä𝘺𝘱ää 𝘱𝘺𝘳𝘬𝘪ä 𝘷𝘢𝘩𝘷𝘪𝘴𝘵𝘢𝘮𝘢𝘢𝘯 𝘭ä𝘯𝘵𝘪𝘴𝘵ä 𝘴𝘶𝘶𝘯𝘵𝘢𝘶𝘴𝘵𝘢 𝘬𝘢𝘪𝘬𝘪𝘭𝘭𝘢 𝘬𝘦𝘪𝘯𝘰𝘷𝘢𝘭𝘪𝘬𝘰𝘪𝘮𝘪𝘭𝘭𝘢. 𝘝𝘢𝘪𝘬𝘬𝘢 𝘭𝘪𝘪𝘵𝘵𝘰 𝘫𝘢 𝘴𝘪𝘵𝘦𝘯 𝘮𝘺ö𝘴 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘮𝘮𝘦 𝘰𝘷𝘢𝘵 𝘱𝘶𝘰𝘭𝘶𝘦𝘱𝘰𝘭𝘪𝘪𝘵𝘵𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘴𝘪𝘵𝘰𝘶𝘵𝘶𝘮𝘢𝘵𝘵𝘰𝘮𝘪𝘢, 𝘯𝘪𝘪𝘯 𝘮𝘦𝘪𝘵ä 𝘫ä𝘴𝘦𝘯𝘪ä 𝘰𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵ä𝘯𝘺𝘵 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘶𝘴 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘰𝘫𝘦𝘯 𝘺𝘩𝘵𝘦𝘪𝘴𝘬𝘶𝘯𝘵𝘢𝘢, 𝘬𝘶𝘭𝘵𝘵𝘶𝘶𝘳𝘪𝘢 𝘫𝘢 𝘬𝘪𝘦𝘭𝘵ä 𝘬𝘰𝘩𝘵𝘢𝘢𝘯. 𝘖𝘭𝘦𝘮𝘮𝘦 𝘴𝘪𝘪𝘴 𝘰𝘭𝘭𝘦𝘦𝘵 𝘺𝘴𝘵ä𝘷𝘺𝘺𝘴𝘴𝘦𝘶𝘳𝘢𝘯 𝘳𝘰𝘰𝘭𝘪𝘴𝘴𝘢 𝘺𝘬𝘴𝘪 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘦𝘯 𝘭ä𝘯𝘴𝘪𝘴𝘶𝘶𝘯𝘵𝘢𝘶𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘴𝘪𝘥𝘰𝘴𝘵𝘢𝘫𝘢 𝘮𝘰𝘯𝘪𝘦𝘯 𝘮𝘶𝘪𝘥𝘦𝘯 𝘴𝘶𝘰𝘮𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘺𝘩𝘵𝘦𝘪𝘴𝘬𝘶𝘯𝘯𝘢𝘯 𝘵𝘰𝘪𝘮𝘪𝘫𝘰𝘪𝘥𝘦𝘯 𝘫𝘰𝘶𝘬𝘰𝘴𝘴𝘢.
𝘗𝘢𝘪𝘬𝘢𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘭𝘭𝘢 𝘵𝘢𝘴𝘰𝘭𝘭𝘢 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘰𝘫𝘦𝘯 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘶𝘬𝘴𝘦𝘴𝘵𝘢 𝘬𝘦𝘳𝘵𝘰𝘰𝘬𝘪𝘯 𝘫𝘰 1940-𝘭𝘶𝘷𝘶𝘯 𝘬𝘦𝘳𝘵𝘰𝘮𝘶𝘬𝘴𝘦𝘵 𝘴𝘪𝘪𝘵ä, 𝘮𝘪𝘭𝘭𝘢𝘪𝘴𝘪𝘢 𝘵𝘢𝘱𝘢𝘩𝘵𝘶𝘮𝘪𝘢 𝘛𝘶𝘳𝘶𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘴 𝘰𝘭𝘪 𝘫ä𝘳𝘫𝘦𝘴𝘵ä𝘯𝘺𝘵 𝘫ä𝘴𝘦𝘯𝘪𝘭𝘭𝘦𝘦𝘯 𝘫𝘢 𝘬𝘢𝘪𝘬𝘪𝘭𝘭𝘦 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘭𝘰𝘪𝘴𝘵𝘢 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘶𝘯𝘦𝘪𝘭𝘭𝘦. 𝘠𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘢𝘭𝘬𝘶𝘷𝘢𝘪𝘩𝘦𝘦𝘯 𝘵𝘰𝘪𝘮𝘪𝘯𝘵𝘢𝘢𝘯 𝘬𝘶𝘶𝘭𝘶𝘪𝘷𝘢𝘵 𝘮𝘶𝘶𝘯 𝘮𝘶𝘢𝘴𝘴𝘢 𝘦𝘯𝘨𝘭𝘢𝘯𝘯𝘪𝘯 𝘬𝘪𝘦𝘭𝘦𝘯 𝘬𝘶𝘳𝘴𝘴𝘪𝘵 – 𝘬𝘪𝘦𝘭𝘪, 𝘫𝘰𝘬𝘢 𝘰𝘯 𝘯𝘺𝘬𝘺𝘪𝘴𝘪𝘯 𝘴𝘶𝘰𝘮𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘵𝘦𝘯 𝘬𝘰𝘶𝘭𝘶𝘭𝘢𝘪𝘴𝘵𝘦𝘯 𝘷𝘢𝘩𝘷𝘪𝘯 𝘷𝘪𝘦𝘳𝘢𝘴 𝘬𝘪𝘦𝘭𝘪.
𝘠𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘴 𝘫ä𝘳𝘫𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘮𝘺ö𝘴 𝘭𝘶𝘦𝘯𝘵𝘰𝘵𝘪𝘭𝘢𝘪𝘴𝘶𝘶𝘬𝘴𝘪𝘢 – 𝘷𝘪𝘦𝘳𝘢𝘪𝘵𝘢 𝘭𝘶𝘦𝘯𝘯𝘰𝘪𝘵𝘴𝘪𝘫𝘰𝘪𝘵𝘢 𝘴𝘢𝘢𝘵𝘪𝘪𝘯 𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘢𝘴𝘵𝘢 𝘢𝘴𝘵𝘪. 𝘕ä𝘪𝘵ä 𝘷𝘢𝘴𝘵𝘢𝘢𝘷𝘢𝘯𝘭𝘢𝘪𝘴𝘪𝘢 𝘵𝘪𝘭𝘢𝘪𝘴𝘶𝘶𝘬𝘴𝘪𝘢 𝘰𝘭𝘦𝘮𝘮𝘦𝘬𝘪𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯ä 𝘫ä𝘳𝘫𝘦𝘴𝘵ä𝘯𝘦𝘦𝘵 𝘯𝘺𝘵 2010- 𝘫𝘢 2020-𝘭𝘶𝘷𝘶𝘭𝘭𝘢 𝘫𝘢 𝘦𝘳𝘪𝘵𝘺𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘷𝘪𝘪𝘮𝘦𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘷𝘪𝘪𝘥𝘦𝘯 𝘷𝘶𝘰𝘥𝘦𝘯 𝘢𝘪𝘬𝘢𝘯𝘢 𝘴𝘶𝘩𝘵𝘦𝘦𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘴ää𝘯𝘯ö𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪, 𝘫𝘰𝘵𝘦𝘯 𝘷𝘰𝘪𝘵𝘢𝘯𝘦𝘦𝘯 𝘱𝘶𝘩𝘶𝘢 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘴𝘴ä𝘮𝘮𝘦 𝘫𝘢𝘵𝘬𝘶𝘯𝘦𝘦𝘴𝘵𝘢 80-𝘷𝘶𝘰𝘵𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘢 𝘱𝘦𝘳𝘪𝘯𝘵𝘦𝘦𝘴𝘵ä.
𝘈𝘪𝘦𝘮𝘱𝘪 𝘩𝘪𝘴𝘵𝘰𝘳𝘪𝘪𝘬𝘬𝘪 𝘬𝘦𝘳𝘵𝘰𝘰 𝘮𝘺ö𝘴, 𝘮𝘪𝘵𝘦𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘴 𝘫ä𝘳𝘫𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘫𝘰 𝘢𝘭𝘬𝘶𝘷𝘶𝘰𝘴𝘪𝘯𝘢𝘢𝘯 𝘯𝘪𝘪𝘯 𝘴𝘢𝘯𝘰𝘵𝘶𝘵 ”𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘢𝘯 𝘱ä𝘪𝘷ä𝘵” 𝘦𝘭𝘰𝘬𝘶𝘶𝘯 24. 𝘫𝘢 25. 𝘱ä𝘪𝘷ä 𝘷𝘶𝘰𝘯𝘯𝘢 1947. 𝘕ä𝘪𝘵ä 𝘭ä𝘩𝘦𝘴 80 𝘷𝘶𝘰𝘥𝘦𝘯 𝘵𝘢𝘬𝘢𝘪𝘴𝘪𝘢 𝘫𝘶𝘩𝘭𝘪𝘢 𝘮𝘪𝘦𝘵𝘵𝘪𝘦𝘴𝘴ä 𝘵𝘶𝘯𝘵𝘶𝘶 𝘬𝘶𝘪𝘯 𝘩𝘪𝘴𝘵𝘰𝘳𝘪𝘢 𝘵𝘰𝘪𝘴𝘵𝘢𝘪𝘴𝘪 𝘪𝘵𝘴𝘦ää𝘯 – 𝘫ä𝘳𝘫𝘦𝘴𝘵𝘪𝘮𝘮𝘦𝘩ä𝘯 𝘮𝘦𝘬𝘪𝘯 𝘬𝘦𝘴ä𝘭𝘭ä 2023 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘢𝘪𝘯 𝘪𝘵𝘴𝘦𝘯ä𝘪𝘴𝘺𝘺𝘴𝘱ä𝘪𝘷ä𝘯ä ”4𝘵𝘩 𝘰𝘧 𝘑𝘶𝘭𝘺” -𝘵𝘢𝘱𝘢𝘩𝘵𝘶𝘮𝘢𝘯, 𝘫𝘰𝘭𝘭𝘢 𝘫𝘶𝘩𝘭𝘪𝘴𝘵𝘪𝘮𝘮𝘦 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘰𝘫𝘦𝘯 𝘴𝘺𝘯𝘵𝘺𝘮ä𝘱ä𝘪𝘷ää. 𝘠𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘩𝘢𝘭𝘭𝘪𝘵𝘶𝘴 𝘪𝘵𝘴𝘦 𝘵𝘢𝘱𝘢𝘩𝘵𝘶𝘮𝘢𝘴𝘴𝘢 𝘛𝘶𝘳𝘶𝘴𝘴𝘢 𝘫𝘢 𝘢𝘭𝘭𝘦𝘬𝘪𝘳𝘫𝘰𝘪𝘵𝘵𝘢𝘯𝘶𝘵 𝘕𝘦𝘸 𝘠𝘰𝘳𝘬𝘪𝘴𝘴𝘢 ä𝘪𝘵𝘪𝘯𝘪 𝘬𝘢𝘯𝘴𝘴𝘢.
𝘏𝘺𝘷ä𝘵 𝘷𝘪𝘦𝘳𝘢𝘢𝘵,
𝘏𝘦𝘯𝘬𝘪𝘭ö𝘬𝘰𝘩𝘵𝘢𝘪𝘯𝘦𝘯 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘶𝘬𝘴𝘦𝘯𝘪 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘰𝘪𝘩𝘪𝘯 𝘩𝘦𝘳ä𝘴𝘪 𝘫𝘰 𝘭𝘢𝘱𝘴𝘶𝘶𝘥𝘦𝘴𝘴𝘢. 𝘔𝘶𝘪𝘴𝘵𝘢𝘯 𝘶𝘴𝘦𝘢𝘴𝘵𝘪, 𝘬𝘶𝘪𝘯𝘬𝘢 𝘬𝘰𝘶𝘭𝘶𝘱ä𝘪𝘷ä𝘯 𝘫ä𝘭𝘬𝘦𝘦𝘯 𝘱𝘺ö𝘳ä𝘪𝘭𝘪𝘯 𝘙𝘰𝘪𝘬𝘰𝘭𝘢𝘯 𝘢𝘭𝘢-𝘢𝘴𝘵𝘦𝘦𝘭𝘵𝘢 𝘬𝘰𝘵𝘪𝘪𝘯 𝘬𝘢𝘵𝘴𝘰𝘮𝘢𝘢𝘯 𝘒𝘶𝘬𝘬𝘶𝘭𝘢𝘯 𝘬𝘶𝘯𝘪𝘯𝘨𝘢𝘴 𝘵𝘷-𝘴𝘢𝘳𝘫𝘢𝘢. 𝘛ä𝘮ä 𝘴𝘢𝘳𝘫𝘢 𝘏𝘪𝘭𝘭𝘪𝘯 𝘱𝘦𝘳𝘩𝘦𝘦𝘯 𝘦𝘭ä𝘮ä𝘴𝘵ä 𝘛𝘦𝘬𝘴𝘢𝘴𝘪𝘴𝘴𝘢 𝘵𝘶𝘵𝘶𝘴𝘵𝘶𝘵𝘵𝘪 𝘮𝘪𝘯𝘶𝘵 𝘢𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘦𝘦𝘯 𝘺𝘩𝘵𝘦𝘪𝘴𝘬𝘶𝘯𝘵𝘢𝘢𝘯 𝘫𝘢 𝘬𝘶𝘭𝘵𝘵𝘶𝘶𝘳𝘪𝘪𝘯. 𝘓𝘶𝘬𝘪𝘰𝘯 𝘦𝘯𝘴𝘪𝘮𝘮ä𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘷𝘶𝘰𝘥𝘦𝘯 𝘰𝘱𝘪𝘴𝘬𝘦𝘭𝘪𝘫𝘢𝘯𝘢 𝘩𝘢𝘢𝘷𝘦𝘪𝘭𝘪𝘯 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘰𝘫𝘦𝘯 𝘭𝘶𝘬𝘪𝘰𝘷𝘢𝘪𝘩𝘵𝘰𝘰𝘯 𝘭ä𝘩𝘥ö𝘴𝘵ä.
𝘝𝘢𝘪𝘬𝘬𝘢 𝘵𝘶𝘰 𝘩𝘢𝘢𝘷𝘦 𝘫ä𝘪 𝘵𝘰𝘵𝘦𝘶𝘵𝘶𝘮𝘢𝘵𝘵𝘢 𝘭𝘶𝘬𝘪𝘰𝘢𝘪𝘬𝘢𝘯𝘢, 𝘯𝘪𝘪𝘯 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘭𝘢𝘵 𝘴𝘦𝘶𝘳𝘢𝘴𝘪 𝘮𝘶𝘬𝘢𝘯𝘢 𝘦𝘭ä𝘮ä𝘴𝘴ä. 𝘉𝘢𝘳𝘢𝘤𝘬 𝘖𝘣𝘢𝘮𝘢𝘯 𝘷𝘢𝘭𝘪𝘯𝘵𝘢 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘢𝘪𝘯 𝘱𝘳𝘦𝘴𝘪𝘥𝘦𝘯𝘵𝘪𝘬𝘴𝘪 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘪 𝘮𝘪𝘯𝘶𝘢 𝘫𝘢 𝘴𝘦 𝘰𝘭𝘪 𝘦𝘯𝘴𝘪𝘮𝘮ä𝘪𝘯𝘦𝘯 𝘴𝘺𝘷𝘦𝘮𝘱𝘪 𝘬𝘰𝘴𝘬𝘦𝘵𝘶𝘴 𝘺𝘩𝘵𝘦𝘪𝘴𝘬𝘶𝘯𝘯𝘢𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘴𝘴𝘢 𝘮𝘦𝘳𝘬𝘪𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘴𝘴ä 𝘵ä𝘩ä𝘯 𝘈𝘵𝘭𝘢𝘯𝘵𝘪𝘯 𝘵𝘢𝘬𝘢𝘪𝘴𝘦𝘦𝘯 𝘶𝘶𝘵𝘦𝘦𝘯 𝘮𝘢𝘢𝘪𝘭𝘮𝘢𝘢𝘯. 𝘔𝘺ö𝘩𝘦𝘮𝘮𝘪𝘯 𝘺𝘭𝘪𝘰𝘱𝘪𝘴𝘵𝘰-𝘰𝘱𝘪𝘯𝘯𝘰𝘪𝘴𝘴𝘢𝘯𝘪 𝘰𝘱𝘪𝘯 𝘭𝘪𝘴ää 𝘫𝘢 𝘵𝘪𝘦𝘥𝘰𝘯𝘫𝘢𝘯𝘰 𝘬𝘢𝘴𝘷𝘰𝘪 𝘮𝘪𝘵ä 𝘦𝘯𝘦𝘮𝘮ä𝘯 𝘰𝘱𝘪𝘴𝘬𝘦𝘭𝘪𝘯 𝘬𝘢𝘯𝘴𝘢𝘪𝘯𝘷ä𝘭𝘪𝘴𝘪ä 𝘴𝘶𝘩𝘵𝘦𝘪𝘵𝘢.
𝘒𝘦𝘷ää𝘭𝘭ä 2017 𝘭𝘪𝘪𝘵𝘺𝘪𝘯 𝘛𝘶𝘳𝘶𝘯 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘪-𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢 -𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘦𝘯 𝘫𝘢 𝘫𝘰 𝘷𝘶𝘰𝘵𝘵𝘢 𝘮𝘺ö𝘩𝘦𝘮𝘮𝘪𝘯 𝘩𝘶𝘰𝘮𝘢𝘴𝘪𝘯 𝘴𝘢𝘢𝘯𝘦𝘦𝘯𝘪 𝘰𝘮𝘢𝘯 𝘵𝘪𝘦𝘥𝘦𝘬𝘶𝘯𝘵𝘢𝘯𝘪 𝘬𝘢𝘶𝘵𝘵𝘢 𝘷ä𝘭𝘪𝘵𝘦𝘵𝘺𝘯 𝘴ä𝘩𝘬ö𝘱𝘰𝘴𝘵𝘪𝘷𝘪𝘦𝘴𝘵𝘪𝘯, 𝘫𝘰𝘴𝘴𝘢 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘴 𝘬𝘺𝘴𝘺𝘪 𝘩𝘢𝘭𝘶𝘬𝘬𝘢𝘪𝘵𝘢 𝘰𝘱𝘪𝘴𝘬𝘦𝘭𝘪𝘫𝘰𝘪𝘵𝘢 𝘮𝘶𝘬𝘢𝘢𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘩𝘢𝘭𝘭𝘪𝘵𝘶𝘴𝘵𝘺ö𝘴𝘬𝘦𝘯𝘵𝘦𝘭𝘺𝘺𝘯. 𝘒𝘦𝘷ää𝘴𝘵ä 2018 𝘢𝘭𝘬𝘢𝘦𝘯 𝘰𝘭𝘦𝘯𝘬𝘪𝘯 𝘰𝘭𝘭𝘶𝘵 𝘮𝘶𝘬𝘢𝘯𝘢 𝘛𝘶𝘳𝘶𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘴𝘴ä 𝘫𝘢 𝘬𝘦𝘷ää𝘴𝘵ä 2019 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘱𝘶𝘩𝘦𝘦𝘯𝘫𝘰𝘩𝘵𝘢𝘫𝘢𝘯𝘢. 𝘒𝘰𝘦𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘴𝘵𝘰𝘪𝘮𝘪𝘯𝘯𝘢𝘯, 𝘰𝘱𝘪𝘴𝘬𝘦𝘭𝘶𝘪𝘴𝘴𝘢 𝘰𝘱𝘱𝘪𝘮𝘢𝘯𝘪 𝘵𝘪𝘦𝘥𝘰𝘯 𝘮𝘶𝘰𝘥𝘰𝘴𝘵𝘢𝘯𝘦𝘦𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘦𝘴𝘴ä 𝘵𝘢𝘶𝘴𝘵𝘢𝘴𝘺𝘺𝘯 𝘴𝘪𝘭𝘭𝘦, 𝘮𝘪𝘬𝘴𝘪 𝘩𝘢𝘪𝘯 𝘴𝘺𝘬𝘴𝘺𝘭𝘭ä 2018 𝘰𝘱𝘪𝘴𝘬𝘦𝘭𝘪𝘫𝘢𝘷𝘢𝘪𝘩𝘵𝘰𝘰𝘯 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘰𝘪𝘩𝘪𝘯. 𝘒𝘢𝘯𝘴𝘢𝘴𝘪𝘯 𝘺𝘭𝘪𝘰𝘱𝘪𝘴𝘵𝘰𝘯 𝘰𝘱𝘪𝘯𝘯𝘰𝘵 𝘴𝘪𝘷𝘪𝘴𝘵𝘪𝘷ä𝘵 𝘮𝘪𝘯𝘶𝘢 𝘦𝘯𝘵𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵ää𝘯 𝘫𝘢 𝘺𝘮𝘮ä𝘳𝘴𝘪𝘯, 𝘬𝘶𝘪𝘯𝘬𝘢 𝘳𝘢𝘫𝘢𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘰𝘭𝘪𝘯 𝘵𝘪𝘦𝘯𝘯𝘺𝘵 𝘵𝘶𝘰𝘴𝘵𝘢 𝘈𝘵𝘭𝘢𝘯𝘵𝘪𝘯 𝘵𝘢𝘬𝘢𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘢 𝘮𝘢𝘢𝘴𝘵𝘢. 𝘒𝘰𝘦𝘯 𝘰𝘭𝘦𝘷𝘢𝘯𝘪 𝘦𝘥𝘦𝘭𝘭𝘦𝘦𝘯 𝘫𝘢 𝘮𝘢𝘩𝘥𝘰𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘦𝘭ä𝘮ä𝘯 𝘮𝘪𝘵𝘵𝘢𝘪𝘴𝘦𝘭𝘭𝘢 𝘰𝘱𝘱𝘪𝘮𝘪𝘴𝘱𝘰𝘭𝘶𝘭𝘭𝘢 𝘵ä𝘩ä𝘯 𝘮𝘺𝘴𝘵𝘪𝘴𝘦𝘦𝘯 𝘫𝘢 𝘱𝘦𝘳ä𝘵𝘪 𝘮𝘺𝘺𝘵𝘵𝘪𝘴𝘦𝘦𝘯 𝘬𝘢𝘯𝘴𝘢𝘬𝘶𝘯𝘵𝘢𝘢𝘯 𝘫𝘢 𝘷𝘢𝘭𝘵𝘪𝘰𝘰𝘯.
𝘛ä𝘮ä 𝘰𝘭𝘪 𝘭𝘺𝘩𝘺𝘬ä𝘪𝘴𝘺𝘺𝘥𝘦𝘴𝘴ää𝘯 𝘮𝘪𝘯𝘶𝘯 𝘬𝘦𝘳𝘵𝘰𝘮𝘶𝘬𝘴𝘦𝘯𝘪, 𝘮𝘪𝘴𝘵ä 𝘴𝘺𝘪𝘴𝘵ä 𝘫𝘢 𝘮𝘪𝘬𝘴𝘪 𝘰𝘭𝘦𝘯 𝘮𝘶𝘬𝘢𝘯𝘢 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘰𝘪𝘩𝘪𝘯 𝘭𝘪𝘪𝘵𝘵𝘺𝘷ä𝘴𝘴ä 𝘺𝘴𝘵ä𝘷𝘺𝘺𝘴𝘵𝘰𝘪𝘮𝘪𝘯𝘯𝘢𝘴𝘴𝘢. 𝘑𝘰𝘬𝘢𝘪𝘴𝘦𝘭𝘭𝘢 𝘵𝘦𝘪𝘴𝘵ä 𝘫ä𝘴𝘦𝘯𝘪𝘴𝘵ä 𝘰𝘯 𝘰𝘮𝘢 𝘵𝘢𝘳𝘪𝘯𝘢𝘯𝘯𝘦, 𝘮𝘪𝘬ä 𝘴𝘢𝘪 𝘵𝘦𝘪𝘥ä𝘵 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘶𝘮𝘢𝘢𝘯 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘭𝘰𝘪𝘴𝘵𝘢. 𝘑𝘰𝘭𝘭𝘢𝘪𝘯 𝘵𝘦𝘪𝘴𝘵ä 𝘰𝘯 𝘴𝘶𝘬𝘶𝘭𝘢𝘪𝘴𝘪𝘢 𝘵𝘶𝘰𝘭𝘭𝘢 𝘈𝘵𝘭𝘢𝘯𝘵𝘪𝘯 𝘵𝘢𝘬𝘢𝘯𝘢, 𝘵𝘰𝘪𝘴𝘪𝘢 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘢𝘢 𝘮𝘢𝘵𝘬𝘶𝘴𝘵𝘢𝘮𝘪𝘯𝘦𝘯, 𝘫𝘰𝘪𝘵𝘢𝘬𝘪𝘯 𝘺𝘩𝘵𝘦𝘪𝘴𝘬𝘶𝘯𝘯𝘢𝘭𝘭𝘪𝘴𝘦𝘵 𝘵𝘦𝘦𝘮𝘢𝘵 𝘵𝘢𝘪 𝘷𝘢𝘪𝘬𝘬𝘢𝘱𝘢 𝘺𝘭𝘦𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵𝘪 𝘮𝘢𝘢𝘯 𝘱𝘰𝘱𝘶𝘭ää𝘳𝘪𝘬𝘶𝘭𝘵𝘵𝘶𝘶𝘳𝘪.
𝘛𝘢𝘪𝘥𝘢𝘮𝘮𝘦 𝘰𝘭𝘭𝘢 𝘺𝘴𝘵ä𝘷𝘺𝘺𝘴𝘴𝘦𝘶𝘳𝘢𝘯 𝘫ä𝘴𝘦𝘯𝘪𝘯ä 𝘴𝘪𝘪𝘯ä 𝘮𝘪𝘦𝘭𝘦𝘴𝘴ä 𝘢𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘪𝘢, 𝘦𝘵𝘵ä 𝘢𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘪𝘭𝘭𝘦 𝘺𝘬𝘴𝘪𝘭ö𝘯 𝘰𝘮𝘢𝘵 𝘷𝘢𝘭𝘪𝘯𝘯𝘢𝘵 𝘫𝘢 𝘷𝘢𝘱𝘢𝘶𝘴 𝘰𝘷𝘢𝘵 𝘵ä𝘳𝘬𝘦𝘪𝘵ä 𝘢𝘳𝘷𝘰𝘫𝘢, 𝘫𝘰𝘵𝘦𝘯 𝘷𝘰𝘪𝘮𝘮𝘦 𝘱𝘪𝘵ää 𝘯ä𝘪𝘵ä ä𝘴𝘬𝘦𝘯 𝘭𝘶𝘦𝘵𝘵𝘦𝘭𝘦𝘮𝘪𝘢𝘯𝘪 𝘺𝘬𝘴𝘪𝘭ö𝘪𝘥𝘦𝘯 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘶𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘬𝘰𝘩𝘵𝘦𝘪𝘵𝘢 𝘦𝘳ää𝘯𝘭𝘢𝘪𝘴𝘦𝘯𝘢 𝘪𝘭𝘮𝘦𝘯𝘵𝘺𝘮ä𝘯ä 𝘷𝘢𝘱𝘢𝘶𝘥𝘦𝘴𝘵𝘢 𝘷𝘢𝘭𝘪𝘵𝘢, 𝘮𝘪𝘬ä 𝘮𝘦𝘪𝘵ä 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘢𝘢 𝘩𝘦𝘯𝘬𝘪𝘭ö𝘬𝘰𝘩𝘵𝘢𝘪𝘴𝘦𝘭𝘭𝘢 𝘵𝘢𝘴𝘰𝘭𝘭𝘢 𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘢𝘴𝘴𝘢. 𝘖𝘭𝘪𝘱𝘢 𝘮𝘦𝘪𝘥ä𝘯 𝘫𝘰𝘬𝘢𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘵𝘶𝘭𝘰𝘬𝘶𝘭𝘮𝘢 𝘵𝘢𝘪 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘶𝘴 𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢𝘢𝘯 𝘮𝘪𝘬ä 𝘵𝘢𝘩𝘢𝘯𝘴𝘢, 𝘯𝘪𝘪𝘯 𝘮𝘦𝘪𝘵ä 𝘯𝘪𝘮𝘦𝘯𝘰𝘮𝘢𝘢𝘯 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵ää 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘶𝘴 𝘵ä𝘩ä𝘯 𝘵ä𝘩𝘵𝘪𝘭𝘪𝘱𝘶𝘯 𝘮𝘢𝘢𝘩𝘢𝘯.
𝘏𝘺𝘷ä𝘵 𝘷𝘪𝘦𝘳𝘢𝘢𝘵,
𝘛𝘰𝘪𝘷𝘰𝘵𝘢𝘯 𝘷𝘪𝘦𝘭ä 𝘬𝘦𝘳𝘵𝘢𝘢𝘭𝘭𝘦𝘦𝘯 𝘫𝘰𝘬𝘢𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘵𝘦𝘪𝘴𝘵ä 𝘵𝘦𝘳𝘷𝘦𝘵𝘶𝘭𝘭𝘦𝘦𝘬𝘴𝘪 𝘷𝘶𝘰𝘴𝘪𝘫𝘶𝘩𝘭𝘪𝘪𝘯, 𝘫𝘢 𝘵𝘰𝘪𝘷𝘰𝘯, 𝘦𝘵𝘵ä 𝘵ä𝘴𝘵ä 𝘪𝘭𝘭𝘢𝘴𝘵𝘢 𝘵𝘶𝘭𝘦𝘦 𝘮𝘶𝘪𝘴𝘵𝘰𝘳𝘪𝘬𝘢𝘴 𝘵𝘶𝘵𝘶𝘴𝘵𝘶𝘦𝘴𝘴𝘢𝘮𝘮𝘦 𝘵𝘰𝘪𝘴𝘪𝘪𝘮𝘮𝘦 𝘫𝘢 𝘮𝘪𝘬ä 𝘰𝘯 𝘴𝘢𝘢𝘯𝘶𝘵 𝘮𝘦𝘪𝘥ä𝘵 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘶𝘮𝘢𝘢𝘯 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘭𝘰𝘪𝘴𝘵𝘢. 𝘖𝘭𝘦𝘮𝘮𝘦 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘯ä 𝘬𝘶𝘭𝘬𝘦𝘯𝘦𝘦𝘵 𝘱𝘪𝘵𝘬ä𝘯 𝘮𝘢𝘵𝘬𝘢𝘯 𝘩𝘪𝘴𝘵𝘰𝘳𝘪𝘢𝘴𝘴𝘢 𝘵ä𝘩ä𝘯 𝘱ä𝘪𝘷ää𝘯. 𝘠𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘭𝘭ä𝘮𝘮𝘦 𝘰𝘯 𝘷𝘢𝘳𝘮𝘢𝘴𝘵𝘪 𝘱𝘢𝘪𝘬𝘬𝘢𝘯𝘴𝘢 𝘮𝘺ö𝘴 2020-𝘭𝘶𝘷𝘶𝘯 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘦𝘯 𝘫𝘢 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘰𝘫𝘦𝘯 𝘷ä𝘭𝘪𝘴𝘦𝘴𝘴ä 𝘺𝘴𝘵ä𝘷𝘺𝘺𝘴𝘵𝘰𝘪𝘮𝘪𝘯𝘯𝘢𝘴𝘴𝘢 – 𝘰𝘭𝘦𝘮𝘮𝘦𝘩𝘢𝘯 𝘩𝘦𝘵𝘬𝘪 𝘴𝘪𝘵𝘵𝘦𝘯 𝘭𝘪𝘪𝘵𝘵𝘺𝘯𝘦𝘦𝘵 𝘴𝘰𝘵𝘪𝘭𝘢𝘴𝘭𝘪𝘪𝘵𝘵𝘰 𝘕𝘢𝘵𝘰𝘰𝘯 – 𝘴𝘦𝘬𝘪𝘯 𝘰𝘯 𝘫𝘰 𝘬𝘶𝘯𝘯𝘪𝘰𝘪𝘵𝘦𝘵𝘵𝘢𝘷𝘢𝘴𝘴𝘢 75 𝘷𝘶𝘰𝘥𝘦𝘯 𝘪ä𝘴𝘴ä. 𝘓𝘪𝘴ä𝘬𝘴𝘪 𝘮𝘢𝘪𝘥𝘦𝘮𝘮𝘦 𝘷ä𝘭𝘪𝘭𝘭𝘦 𝘴𝘰𝘭𝘮𝘪𝘵𝘵𝘶 𝘱𝘶𝘰𝘭𝘶𝘴𝘵𝘶𝘴𝘺𝘩𝘵𝘦𝘪𝘴𝘵𝘺ö𝘴𝘰𝘱𝘪𝘮𝘶𝘴, 𝘋𝘊𝘈 (𝘋𝘦𝘧𝘦𝘯𝘴𝘦 𝘊𝘰𝘰𝘱𝘦𝘳𝘢𝘵𝘪𝘰𝘯 𝘈𝘨𝘳𝘦𝘦𝘮𝘦𝘯𝘵) 𝘭ä𝘩𝘦𝘯𝘵ää 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘦𝘢 𝘫𝘢 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘰𝘫𝘢 𝘦𝘯𝘵𝘪𝘴𝘦𝘴𝘵ää𝘯. 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘦𝘭𝘭𝘦 𝘰𝘯 𝘴𝘪𝘪𝘴 𝘬𝘺𝘴𝘺𝘯𝘵ää 𝘈𝘵𝘭𝘢𝘯𝘵𝘪𝘯 𝘵𝘢𝘬𝘢𝘯𝘢 𝘮𝘺ö𝘴 𝘶𝘭𝘬𝘰- 𝘫𝘢 𝘵𝘶𝘳𝘷𝘢𝘭𝘭𝘪𝘴𝘶𝘶𝘴𝘱𝘰𝘭𝘪𝘪𝘵𝘵𝘪𝘴𝘦𝘭𝘭𝘢 𝘶𝘭𝘰𝘵𝘵𝘶𝘶𝘷𝘶𝘥𝘦𝘭𝘭𝘢.
𝘛𝘶𝘭𝘦𝘷𝘢𝘪𝘴𝘶𝘶𝘴 𝘯ä𝘺𝘵𝘵ää, 𝘮𝘪𝘩𝘪𝘯 𝘵ä𝘴𝘴ä 𝘮𝘢𝘪𝘥𝘦𝘮𝘮𝘦 𝘷ä𝘭𝘪𝘴𝘦𝘴𝘴ä 𝘴𝘶𝘩𝘵𝘦𝘦𝘴𝘴𝘢 𝘭𝘪𝘪𝘬𝘶𝘵𝘢𝘢𝘯. 𝘖𝘯 𝘬𝘶𝘪𝘵𝘦𝘯𝘬𝘪𝘯 𝘱ä𝘪𝘷ä𝘯𝘴𝘦𝘭𝘷ää, 𝘦𝘵𝘵ä 𝘺𝘴𝘵ä𝘷𝘺𝘺𝘴𝘴𝘦𝘶𝘳𝘢𝘵𝘰𝘪𝘮𝘪𝘯𝘯𝘢𝘭𝘭𝘢 𝘰𝘯 𝘱𝘢𝘪𝘬𝘬𝘢𝘯𝘴𝘢 𝘵ä𝘴𝘴ä𝘬𝘪𝘯 𝘺𝘩𝘵𝘦𝘺𝘥𝘦𝘴𝘴ä – 𝘢𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘦𝘵 𝘴𝘰𝘵𝘪𝘭𝘢𝘢𝘵 𝘰𝘷𝘢𝘵 𝘬𝘶𝘶𝘭𝘦𝘮𝘮𝘢 𝘶𝘵𝘦𝘭𝘪𝘢𝘢𝘴𝘵𝘪 𝘵𝘶𝘵𝘶𝘴𝘵𝘶𝘯𝘦𝘦𝘵 𝘩𝘢𝘳𝘫𝘰𝘪𝘵𝘶𝘬𝘴𝘪𝘴𝘴𝘢 𝘴𝘶𝘰𝘮𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘵𝘦𝘯 𝘴𝘰𝘵𝘪𝘭𝘢𝘪𝘥𝘦𝘯 𝘩𝘪𝘪𝘩𝘵𝘰𝘵𝘢𝘪𝘵𝘰𝘰𝘯, 𝘴𝘶𝘰𝘮𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘪𝘪𝘯 𝘳𝘶𝘰𝘬𝘪𝘪𝘯 𝘫𝘢 𝘷𝘢𝘳𝘮𝘢𝘴𝘵𝘪 𝘮𝘺ö𝘴 𝘴𝘢𝘶𝘯𝘢𝘬𝘶𝘭𝘵𝘵𝘶𝘶𝘳𝘪𝘪𝘯. 𝘠𝘩𝘵ä 𝘬𝘢𝘪𝘬𝘬𝘪, 𝘬𝘢𝘯𝘴𝘰𝘫𝘦𝘮𝘮𝘦 𝘷ä𝘭𝘪𝘴𝘦𝘭𝘭𝘦 𝘬𝘶𝘭𝘵𝘵𝘶𝘶𝘳𝘪𝘷𝘢𝘪𝘩𝘥𝘰𝘭𝘭𝘦 𝘫𝘢 𝘵𝘶𝘵𝘶𝘴𝘵𝘶𝘮𝘪𝘴𝘦𝘭𝘭𝘦 𝘰𝘯 𝘦𝘥𝘦𝘭𝘭𝘦𝘦𝘯 𝘱𝘢𝘪𝘬𝘬𝘢𝘯𝘴𝘢, 𝘷𝘢𝘪𝘬𝘬𝘢 𝘪𝘯𝘵𝘦𝘳𝘯𝘦𝘵 𝘵𝘢𝘳𝘫𝘰𝘢𝘢 𝘶𝘴𝘦𝘪𝘯 𝘷𝘢𝘭𝘮𝘪𝘪𝘵𝘢 𝘷𝘢𝘴𝘵𝘢𝘶𝘬𝘴𝘪𝘢 𝘯𝘪𝘪𝘯 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘦𝘴𝘵𝘢 𝘢𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘪𝘭𝘭𝘦 𝘬𝘶𝘪𝘯 𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘢𝘴𝘵𝘢 𝘴𝘶𝘰𝘮𝘢𝘭𝘢𝘪𝘴𝘪𝘭𝘭𝘦. 𝘔𝘪𝘬ää𝘯 𝘮ää𝘳ä 𝘷𝘦𝘳𝘬𝘰𝘴𝘵𝘢 𝘭ö𝘺𝘵𝘺𝘷ää 𝘵𝘪𝘦𝘵𝘰𝘢 𝘦𝘪 𝘬𝘶𝘪𝘵𝘦𝘯𝘬𝘢𝘢𝘯 𝘬𝘰𝘳𝘷𝘢𝘢 𝘺𝘬𝘴𝘪𝘭ö𝘯 𝘩𝘦𝘯𝘬𝘪𝘭ö𝘬𝘰𝘩𝘵𝘢𝘪𝘴𝘵𝘢 𝘬𝘰𝘬𝘦𝘮𝘶𝘴𝘵𝘢 𝘵𝘰𝘪𝘴𝘦𝘯 𝘮𝘢𝘢𝘴𝘵𝘢. 𝘒𝘢𝘵𝘴𝘰𝘯, 𝘦𝘵𝘵ä 𝘛𝘶𝘳𝘶𝘯 𝘚𝘶𝘰𝘮𝘪-𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘬𝘢 -𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘭𝘭ä𝘬𝘪𝘯 𝘰𝘯 𝘝𝘢𝘳𝘴𝘪𝘯𝘢𝘪𝘴-𝘚𝘶𝘰𝘮𝘦𝘴𝘴𝘢 𝘦𝘥𝘦𝘭𝘭𝘦𝘦𝘯 𝘱𝘢𝘪𝘬𝘬𝘢𝘯𝘴𝘢 𝘵𝘰𝘪𝘮𝘪𝘢 𝘵𝘶𝘵𝘶𝘴𝘵𝘶𝘮𝘪𝘴𝘷ä𝘺𝘭ä𝘯ä 𝘯𝘪𝘪𝘭𝘭𝘦 𝘪𝘩𝘮𝘪𝘴𝘪𝘭𝘭𝘦, 𝘫𝘰𝘵𝘬𝘢 𝘰𝘷𝘢𝘵 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘶𝘯𝘦𝘪𝘵𝘢 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘵𝘰𝘫𝘦𝘯 𝘬𝘶𝘭𝘵𝘵𝘶𝘶𝘳𝘪𝘴𝘵𝘢 𝘫𝘢 𝘵𝘢𝘳𝘫𝘰𝘵𝘢 𝘬𝘪𝘪𝘯𝘯𝘰𝘴𝘵𝘶𝘯𝘦𝘪𝘭𝘭𝘦 𝘵𝘶𝘳𝘬𝘶𝘭𝘢𝘪𝘴𝘪𝘭𝘭𝘦 𝘱𝘢𝘪𝘬𝘢𝘯 𝘬𝘰𝘩𝘥𝘢𝘵𝘢 𝘫𝘢 𝘰𝘱𝘱𝘪𝘢 𝘶𝘶𝘵𝘵𝘢 𝘈𝘮𝘦𝘳𝘪𝘬𝘢𝘯 𝘠𝘩𝘥𝘺𝘴𝘷𝘢𝘭𝘭𝘰𝘪𝘴𝘵𝘢.
𝘕ä𝘪𝘭𝘭ä 𝘴𝘢𝘯𝘰𝘪𝘭𝘭𝘢 𝘬𝘪𝘪𝘵ä𝘯 𝘵𝘦𝘪𝘵ä 𝘯ä𝘪𝘴𝘵ä 𝘺𝘩𝘵𝘦𝘪𝘴𝘪𝘴𝘵ä 𝘷𝘶𝘰𝘴𝘪𝘴𝘵𝘢 𝘫𝘢 𝘵𝘰𝘪𝘷𝘰𝘵𝘢𝘯 𝘩𝘺𝘷ää 𝘵𝘶𝘭𝘦𝘷𝘢𝘪𝘴𝘶𝘶𝘵𝘵𝘢 𝘺𝘩𝘥𝘪𝘴𝘵𝘺𝘬𝘴𝘦𝘭𝘭𝘦𝘮𝘮𝘦 𝘷𝘶𝘰𝘴𝘪𝘬𝘴𝘪 𝘦𝘵𝘦𝘦𝘯𝘱ä𝘪𝘯!
𝘒𝘪𝘪𝘵𝘰𝘴.