Tasan
kymmenen vuotta sitten nousin autosta ja suuntasin Kannuksen Alkoon.
Kassalla myyjä onnitteli täysi-ikäisyydestä. Matkaan tarttui muutama
pullo siideriä. Koko perhe odotti Alkon edessä autossa joten
täysi-ikäisyyden saavuttamisen alitajuinen tunne mitattiin siinä, että
tein jotain, mikä ei olisi ollut sallittua päivää aikaisemmin
ala-ikäiseltä – ostin siis alkoholia.
Tuosta päivästä on kulunut
yhteensä kymmenen vuotta. Vuosikymmen on ihmiselämässä todella pitkä
aikaväli. Vastahan olin lukiossa pähkäilemässä ja nyt olen viimeistä
vuotta yliopistossa kirjoittamassa lopputyötä ja ensi keväällä olenkin
keväänmittaisella vahitojaksolla Yhdysvalloissa.
Kehotan
kaikkia tätä tekstiä lukevia arvostamaan jokaista päivää, mitä olette
viettäneet omassa elämässänne, sillä ne muuttuvat ennen pitkää osaksi
aikaisempaa oman elämänpiirinne jatkumoa, johon on mukava palata aina
uudestaan kaiholla muistellen.
Kiitokset kaikille minun
syntymäpäivääni muistaneille! Seuraavan kymmennen vuoden jakson jälkeen
muistelen hyvin todennäköisesti, miten viimeisestä yliopistovuodesta on
kulunut 10 vuotta. Koenkohan seuraavan kymmenen vuoden aikana
perheellistymisen, työuralle etenemisen ja elämäni vakiintumisen? Aika
näyttää.
Manolis Huuki, Valtiotieteiden Kandidaatti
P.S. Tämän kuvakin on otettu joulukuussa 2015. Siitäkin on jo 3,5 vuotta – aika kuluu nopeasti.
