Olin keväällä 2020 opiskelijavaihdossa Kansasin yliopistossa Lawrencen kaupungissa, mikä puolestaan sijaitsee Yhdysvaltain keskilännessä, Kansasin osavaltiossa. Opiskelin pääasiassa valtiotieteellisessä tiedekunnassa valtio-oppia ja kansainvälisiä suhteita, mutta hain myös opiskeluoikeutta sotatieteelliseen tiedekuntaan voidakseni suorittaa joitain minua kiinnostaneita kursseja. Tässä kirjoituksessa kerron yleisiä havaintojani ja kokemuksiani maavoimien reserviupseerikurssilta. Lisäksi kerron lyhyesti Yhdysvaltain asevoimien värväysjärjestelmästä miehistöön ja upseeristoon.
Historiallista taustaa
Yhdysvaltojen asevoimat koostuvat useasta puolustushaarasta. Yleisimmin mainittuja ovat maavoimat, ilmavoimat, merijalkaväki, laivasto ja erikseen kansallis- ja ilmakansalliskaartit. Yhdysvalloissa ei ole ollut käytössä yleistä asevelvollisuutta sitten 1970-luvun, jolloin järjestelmä lakkautettiin. Nykyisin asevoimien kaikki jäsenet alokkaasta kenraaliin saavat palkkansa Yhdysvaltain liittovaltiolta ja niin miehistö kuin upseeristo ovat määräaikaisissa palvelussuhteissa.
Miehistötasolle värväytyessä houkuttimet ovat laajat: ilmainen terveydenhoito, palkka ja muut uramahdollisuudet houkuttelevat nuorisoa palvelukseen. Miehistötasolla jokaisella on mahdollisuus edetä sotilasmestariksi asti. Yhdysvalloissa ei ole suomalaisessa mielessä erillistä aliupseerikoulua, vaan ylennykset aliupseeristossa perustuvat palveluksessa vietettyihin vuosiin ja sitoutumiseen jatkaa palvelusta.
Erilaisia väyliä upseeristoon
Yhdysvaltojen asevoimien upseeristo koulutetaan myös suomalaisesta järjestelmästä poikkeavalla tavalla. Yhdysvalloissa tie upseeriksi toteutuu mm. kadettikoulun, reserviupseerikurssin ja kenttäylennyksen avulla. Yhdysvalloissa on Suomen kadettikouluun verrattavia kouluja jokaisella puolustushaaralla: Maavoimien kadettikoulu West Pointissa, laivaston ja merijalkaväen kadettikoulu Annapoliksessa, Ilmavoimien kadettikoulu Colorado Springissä.
Kadettikoulujen lisäksi siviiliyliopistossa opiskelevat voivat hakeutua erilliselle ROTC-kurssille, mikä vastaa Suomen reserviupseerikoulua: opiskelija suorittaa yliopistossa oman yliopistotutkintonsa ja siinä ohessa osallistuu oman puolustushaaransa kursseille. Valmistuttuaan esimerkiksi oikeustieteiden kandidaatiksi, opiskelija on sitoutunut työskentelemään upseerin virassa minimiajan, jonka jälkeen uraa voi jatkaa tai siirtyä erota vakinaisesta palveluksesta.
Jo yliopistosta valmistuneet voivat hakeutua erilliselle OCS -kurssille (Officer Candidate School, upseerikokelaskoulu), jonka suorittaneet nimitetään upseerin virkaan (comission). Näiden lisäksi on olemassa tapauskohtaisia väyliä kuten taistelussa osoitetut kyvyt, jotka johtavat kenttäylennykseen (Battlefield comission) miehistönarvosta vänrikiksi. Näitä henkilöitä kutsutaan asevoimissa ”mustangeiksi” ja he voivat myös edetä asevoimissa aina kenraalikuntaan asti.
Omat kokemukseni Kansasin yliopiston reserviupseerikurssilla (Army ROTC)
Oman opiskeluvaihtoni alussa päätin hakeutua myös reserviupseerikurssin sotatieteiden kursseille. Opetus järjestettiin sotatieteellisessä tiedekunnassa, mikä koulutti upseereita kaikkiin puolustushaaroihin. Osallistuin maavoimien opetukseen yliopiston maskotin mukaan nimetyssä ”Jayhawk” -pataljoonassa.
Halusin erityisesti osallistua sotahistorian tunneille, mutta katsoin hieman myös muita tarjolla olleita kursseja. Esittelin itseni apulaisprofessorina toimineelle ja poikkeusluvista vastanneelle Majuri Zhangille. Kerroin olevani suomalainen reservin luutnantti jalkaväenlinjan taustalla ja alemmalla korkeakoulututkinnolla. Zhangille nämä olivat riittäviä perusteita ja sain luvan osallistua minua kiinnostaneille kursseille. Valitsin lopulta Army 450 -kurssin maavoimien reserviupseerikurssilla.
Luokkaopetus oli järjestetty iltaisin kello 1700 ja itse opetuksen vetivät vakinaisen armeijan palveluksessa toimineet aliupseerit. Ylivääpeli Richards ja vääpeli Wolford pitivät oppituntien tunnelman katossa kansanomaisella tyylillään ja innostivat kadetteja opinnoissa. Minulle jäi erityisesti mieleen ensimmäisen oppitunti, koska Richards oli saanut Majuri Zhangilta tietoonsa taustani ja hän tietysti kysyi luokan sotilasarvoltaan vanhimmalta ”onko ok, jos kiroilen opetuksen aikana?” Hieman Hymähdin kysymykselle ja totesin, ettei asia haittaa minua, sillä ”kyllä meillä Suomessakin aliupseerit osaavat veistellä kielellisin keinoin”.
Kurssi käsitteli pääasiassa Yhdysvaltain sotahistoriaa ja kurssin sisältöön kuului taisteluanalyysin tekeminen Afganistanin sodan taistelusta. Tämä analyysi olisi perustunut Fort Leawenworthin sotilastukikohdan vierailun yhteydessä tehtävään esitykseen, jonka pitäjänä olisi ollut tuossa taistelussa komppanian päällikkönä toiminut kapteeni, nykyisin everstiluutnatti. Koronakevään takia huhtikuulle suunniteltu vierailu peruttiin ja kurssi suoritettiin verkko-opiskelupohjaisesti Zoom -etäopetustyökalua käyttäen. Vaikka kurssin kaava muuttui, niin koen oppineeni paljon ja erityisesti nyt minulla on selkeä käsitys Yhdysvaltojen asevoimien (ja maavoimien) organisaatiosta.
Luokkaopetus oli mielekästä. Ensisijainen kadeteille asetettu tavoite oli nimenomaisesti historiallisen tiedon oppiminen Yhdysvaltain maavoimista ja asevoimista yleisesti. Toissijaisena tehtävänä tämä kurssi antoi opiskelijoille kyvyn laatia powerpoint -esityksiä luokalle esitettäväksi. Nämä kadetit ylennetään valmistumisen jälkeen vänrikeiksi, joten heidän tulee osata myös esiintyä omien alaistensa edessä. Koin nämä tunnit mielekkäiksi ja erityisesti annan erityistä arvoa nuorille kadeteille – Yhdysvalloissa nuoret valmistuvat lukiosta 18-vuotiaina ja he ovat siis 22-vuotiaita valmistuessaan 4-vuotisesta yliopistosta.
Pohdintoja
Näin ulkopuolisen silmissä Yhdysvaltain upseerijärjestelmä tuntui toimivalta. Nuoret olivat motivoituneita ja innokkaita oppimaan uutta. Annoin oman panokseni luokkaopetukseen kertomalla suomalaisista taisteluista ja vertaamalla suomalaista järjestelmää yhdysvaltalaiseen järjestelmään. Voin suositella kokemusteni perusteella amerikkalaisten yliopistojen reserviupseerikurssien kursseja niille nuorille, jotka harkitsevat vaihto-opiskelua Yhdysvalloissa.
Erityisesti olen kiitollinen kurssin yhteishengestä ja kadettien innosta palvella maataan. Kiitin viimeisen zoom-oppitunnin päätteeksi aliupseereita kurssin opetuksesta. Lisäksi totesin kadeteille, miten Yhdysvaltojen läsnäolo maailmalla on tärkeää myös Suomen kaltaisille pienille maille ja toivotin onnea tuleville opiskeluvuosille Kansasin yliopistossa sekä antoisaa palvelusta heidän isänmaansa palveluksessa. Kaikkien näiden kokemusten perusteella pidän Yhdysvaltoja edelleen ja jatkossakin vapaan maailman majakkana, ja jonka asevoimien ansiosta myös meillä on Euroopan mantereella turvallisempaa elää.
Manolis Huuki, Valtiotieteiden kandidaatti
Reservin luutnantti, Kannus