Poliittisen elämäni tärkein hetki – tienhaara ja uuden reitin valinta kohti Perussuomalaisia

Kuusi vuotta sitten olin elämäni tienhaarassa. Päätin opintoni kadettikurssilla ja kesän kynnyksellä 2014 minulla oli jonkinlainen käsitys tulevaisuudestani: hakisin keväällä 2015 Turun yliopistoon opiskelemaan poliittista historiaa. Päätös oli lopulta helppo, koska oppiaine kuulosti kiinnostavalta ja sen lisäksi halusin jatkaa opiskelua yliopistomaailmassa. Kävin suuremman jaakopinpainin siitä, lähdenkö mukaan yhteiskunnallisen vaikuttamisen tielle eli suomeksi sanottuna politiikan polulle.

Kuusi ensimmäistä vuotta sain toimia Kansallisen Kokoomuksen jäsenenä isänmaan hyväksi. Tästä kesästä lähtien toimin isänmaan edun hyväksi Perussuomalaisissa. Tämä blogikirjoitus olkoot tyhjentävä, taustoittava ja tunnelmiani kuvaava kokonaisuus, johon kuka tahansa voi palata tai tutustua pohtiessaan niitä syitä, miksi siirryin Kokoomuksesta Perussuomalaisiin. Kirjoitan tämän avoimin mielin tekstin ollessa lopullinen tiivistelmä ja mietintö kevään 2020 pohdiskelustani. Tekstin tyylilaji on muutenkin historian opiskelijan sydämellä kirjoitettu – jos joku tulevaisuudessa tutkii poliittista uraani ja sen vaiheita.

Taustaa

Liityin Kansallisen Kokoomuksen jäseneksi kesällä 2014. Olin päättänyt opintoni kadettikoulussa touko-kesäkuun vaihteessa ja mietin puoluetoimintaan lähtöä. Ensiksi toki piti tehdä lopullinen päätös: aionko hakeutua poliittisen puolueen jäseneksi vai en? Tätä pohdintaa olin käynyt muutaman kuukauden ajan Aleksi Hernesniemen kanssa, joka itse oli sillä hetkellä mukana kunnallispolitiikassa. Tunsimme toisemme lukioajoilta ja olimme muutama vuosi varusmiespalveluksen jälkeen tavanneet useaan otteeseen erityisesti vaeltamisen ja maanpuolustusasioiden merkeissä.

Aleksi ei missään vaiheessa painostanut tai hivuttanut minulle erityisemmin omaa puoluetaustaansa, vaan pikemminkin otti kantaa ”asioista tietävänä” ja näki minussa potentiaalia ryhtyä jonkinlaiseen kansalaisvaikuttamiseen. Hänen kehotuksestansa otinkin selvää eri puolueista ja kävin ihan jokaisen suomalaisen puolueen periaate- ja tavoiteohjelmat läpi. Kuten arvata saattaa, niin maaseudulla asuneena, isänmaallisena, kristillisenä ja oikeudenmukaisuutta hakevana persoonana sain rajattua harkinnan kohteiksi Kansallisen Kokoomuksen ja Perussuomalaisen puolueen.

Päädyin lopulta Kokoomukseen. Pääasiallisina perusteina olivat puolueen aiemmin antamat näytöt maanpuolustuksen ja ulkopolitiikan parissa. Nämä teemat olivat minulle läheisiä opiskeluajoilta ja olin niistä kiinnostunut jo lukiossa. Kerroin valinnastani Aleksille hän oli peukku ylhäällä siitä, että olen lähtenyt mukaan politiikan ihmeelliseen maailmaan – vaikkakin eri puolueessa.

Kuusi vuotta työtä – isänmaan eteen

Kuusi vuotta on mennyt nopeasti. Toimin Kokoomuksen Nuorten Liitossa monessa eri tehtävässä. Pohjanmaan nuorten piirihallituksessa lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 2014 lähtien, paikallistasolla Kokkolassa ja liittotasolla ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän puheenjohtajana (2017). Nämä vuodet olivat antoisia – opin politiikan ”pelin” perussääntöjä, eli miten asioista neuvotellaan, miten omia näkemyksiä tuodaan esille ja miten omaa profiilia nostetaan ”hiljaa hyvää tulee” periaatteella.

Erityisen mielissäni olen näiden kuuden vuoden aikana tekemästäni kirjallisesta tuotannosta. Kirjoitin jo vuoden 2014 syksyllä usean sivun pituisen liittokokousaloitteen, missä vaadin terrorismiin liittyvien lakien tiukentamista. Sen lisäksi olen ollut vaatimassa tasa-arvon toteuttamista maanpuolustuksen saralla esittämällä Kokoomuksen puoluekokouksessa 2016 selvitystä naisten asevelvollisuudesta. Tuo puoluekokous oli muutenkin mielenkiintoinen, koska jätin sinne 9 puoluekokousaloitetta – kaikki itse kirjoittamiani. Kiinnostusta siis löytyi ja paljon.

Lopulta voisin tiivistää parhaimmat muistoni viimeiseen kahteen ja puoleen vuoteen. Pääsin poliittisen kompromissin seurauksena Kokoomusnuorten ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän puheenjohtajaksi. Tässä roolissa minun oli kunnia tavata entisiä suurlähettiläitä, poliitikkojen avustajia ja jopa puolustusvoimien upseereita aina kenraalikunnasta asti. Aiheet olivat tietysti itselle tärkeitä maanpuolustuskysymyksiä. Isänmaan asiat menivät eteenpäin ja sain kartutettua aikaisempaa osaamistaitoani.

Suomen eduskunnan pitkäikäisimmän kansanedustajan, Ilkka Kanervan kanssa käydyt keskustelut asevelvollisuuden kehittämisestä ja muista maanpuolustusasioista Turun keskustan kuppiloissa kuuluvat näiden hyvien muistojen joukkoon. Minulle on jäänyt hyvä mieli, miten hyvin Kanerva oli ja on edelleen perillä isänmaamme maanpuolustukseen liittyvissä kysymyksissä – siten onkin ilo seurata hänen työtään isänmaan eteen puolustusvaliokunnan johtajana. Kanervan kannustus oli myös eteenpäin vienyttä ajoainetta, jonka avulla jaksoin olla mukana politiikassa kaikkien vastoinkäymistenkin edessä.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä pidän tärkeänä syksyllä 2019 pidettyjä puheenjohtajavaaleja. Kesällä olimme lähes varmoja siitä, että Dani Niskanen haastaisi Matias Pajulan ja saisimme pitkästä aikaa puheenjohtajavaalin. Heinäkuussa tilanne näytti huonolta, koska Dani vetäytyi kisasta ja olimme menossa jo kolmatta kertaa peräkkäin kohti liittokokousta ilman puheenjohtajavaalia. Siksi koin tärkeäksi lähteä kisaan, pitkälti velvollisuudentunnosta ja haastamaan Pajulaa tähän kisaan – hyvillä, sparraavilla aikomuksilla.

Tuo syksy oli minulle intensiivinen, mutta se vahvisti käsitystäni siitä, miten olen näiden kuuden vuoden aikana kehittynyt puhujana, asioiden visioijana ja debatoijana. Näistä positiivisista sivutuloksista havahtuneena olikin antoisaa mennä liittokokoukseen, vaikka olin jo syksyn alussa tietoinen, etteivät mahdollisuuteni itse puheenjohtajan tehtävään olleet kummoiset. Tavoitehan toki oli vain Pajulan sparraus, ettei hän päädy tehtävään kylmiltään. Tahdonvoimani lisääntyi alkusyksystä, koska useat vanhat toimijat ja istuvat johtotason henkilöt näkivät mukaantuloni tarpeellisena.

Joka tapauksessa kiitän edelleen minua puheenjohtajavaaleissa äänestäneitä ja tukeneita. Lisäksi toivotin vilpittömästi hyvää alkua Pajulalle puheenjohtajan tehtävässä ja niin toivotan myös tässä kirjoituksessa. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Asioiden pitää riidellä eikä ihmisten. Samaa asiaa olen toistanut ja toistan edelleen tästäkin eteenpäin, vaikka jatkan eri seurassa politiikan tekoa. Sanoisin tähän loppuun Kokoomusnuorille seuraavaa: uskaltakaa lähteä ehdolle, järjestö kehittyy vain julkisella keskustelulla ja pitäkää mielessä äsken sanomani: älkää menkö henkilöön, vaan asiaan. Näillä ohjeilla kommenteilla kiitän näistä kuudesta vuodesta. Pidän teitä kasvattiseuranani ja olen nyt siirtymässä mestiksestä liigaan.

Kuuden vuoden saldo onkin seuraavanlainen:

  • Piirihallitustason jäsen 5+ vuotta
  • Työryhmän puheenjohtaja liittotasolla
  • Puheenjohtajaehdokas Kokoomusnuorissa 2019
  • Kaupunginvaltuutettu ja sivistyslautakunnan jäsen
  • Yli 100 lehdissä julkaistua mielipidekirjoitusta viimeisen 6v aikana
  • Yli 20 puolue- tai liittokokousaloitetta Kokoomuksessa ja Kokoomusnuorissa
  • Maanpuolustuksen asialla -adressi asedirektiivistä. 3,5vko saldo: 3500 nimeä, jotka toimitin sisäministeriöön
  • Verkostoituminen kymmenien poliitikkojen ja virkamiesten kanssa

Muutoksen tuulet – miksi siirryin Perussuomalaisiin

Kevät 2020 oli minulle elämäni raskainta aikaa monessa suhteessa. Minulla oli ihmissuhdepuolella ongelmia, olin kevyesti stressaantunut opiskelustani Yhdysvaltojen Kansasissa ja lisäksi pohdin omaa poliittista jatkoani. Tässä vaiheessa kevättä koin myös poliittisen burn outin, eli käytännössä poistin ihmisiä sosiaalisen median seurannasta. Tuon tämän seikan ilmi, koska näin jälkikäteen ajateltuna siinä ei ollut mitään järkeä, vaan silloinen toiminta oli vahvasti pohjalla käyneen miehen tyhmä ratkaisu, jota ei olisi saanut sotkea sen hetkisen olotilan kanssa. Siispä, pyydän anteeksi kaikilta, jotka ovat ihmetelleet, miksi minusta ei ole kuulunut tai minua ei ole saanut kiinni sosiaalisen median välityksellä.

Henkisesti raskaan kevään lisäksi mietin seuraavaa faktaa: Vaaleihin oli keväällä jo alle vuosi. Minun piti ensinnäkin vastata itselleni kysymykseen: ”miksi (haluat jatkaa politiikassa)?”

Tätä kysymystä olen pohtinut jo aikaisempina vuosina hypoteettisesti. Todellinen pohdiskelu Perussuomalaisiin siirtymisestä ajoittui kuitenkin vasta toukokuulle 2020, koska vastasin tuohon äsken esittämääni ensimmäiseen kysymykseen: ”Koska haluan tehdä asioita isänmaani puolesta”. Kysyin itseltäni jatkokysymyksenä: ”Mikä on se väylä, jota pitkin toteutat antamaasi vastausta edelliseen?”. Tähän oli helppo, mutta harmillista vastata seuraavalla tavalla: ”Vaikea kuvitella, että Kokoomuksessa.” Harmillinen vastaus, jonka pohdinta sai minut hätkähtämään ja miettimään omaa jatkoani.

Kävin elämäni kovimman jaakopinpainin toukokuussa 2020, mutta itseni tuntien, kävin läpi jokaisen näkökulman, pyysin näkemyksiä muilta ystäviltäni ja mietin asiaa ihan vaalien näkökulmasta: mikäli haluan jatkaa politiikassa vähintään paikallistasolla, niin minun täytyy siirtyä Perussuomalaisiin, koska puolue edustaa pientä ihmistä paremmin paikallistasolla. Nostaisin ideologiset syyt kuitenkin kärkeen. Minulle on ollut vaikea pala katsoa tietynlaista hyvesignalointia ja lyhyen pikavoittojen politiikkaa tietyissä asiakysymyksissä. Viittaan erityisesti maanpuolustuksessa tapahtuviin muutoksiin ja EU-tasolla Kokoomuksen ponnettomuuteen elpymisrahaston kritisoinnissa. Kokoomusaikana maahanmuutto ei ollut minulle pääteema, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kävi päivä päivältä selkeämmäksi, miten maahanmuuttokysymys kuuluu tähän lokeroon ja Kokoomus ei ole osannut valita, onko se tässä asiassa sisäisen turvallisuuden (realismi) vai naivin auttamisenhalun (idealismi) kannalla.

Hyvänä esimerkkinä toimii Turkin hybridivaikuttaminen tammikuussa 2020 Kreikan rajalla: Puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo ja eduskuntaryhmän PJ Kai Mykkänen olivat sitä mieltä, että Kreikan olisi pitänyt järjestää rajalle jonkinlainen tilapäinen vastaanottokeskus – kenelläkään ei käynyt mielessä, että tällainen ehdotus johtaisi todellisuudessa pysyvään siirtolaistulvaan rajaseudulla? Minun on puoliksi kreikkalaisena helppo ymmärtää, miksi tällaiset lausunnot ovat idealismissaan täysin älyttömiä ja naiveja. Tämä tapaus olkoot esimerkkinä yhdestä niistä syistä, mitkä saivat pohtimaan siirtoa Perussuomalaisiin, jossa realismi on naivismin tilalla. Summa sum marum, ideologiset painotukset vaikuttivat päätökseeni harkita siirtoa Perussuomalaisiin.

30.3.2020 Clinton Lake, Lawrence Kansas, Yhdysvallat. CC Manolis Huuki

Lopuksi

Tämä siirto oli lopulta helppo, sillä minut otettiin iloisesti vastaan. Olin alkukesästä yhteydessä puoluesihteeri Simo Grönroosiin ja varapuheenjohtaja Riikka Purraan ja aiheena oli tietysti siirtyminen Perussuomalaisiin. Kesäkuun 5. tapasin puoluesihteeri Grönroosin puoluetoimistolla, hän esitti minulle hyviä kysymyksiä ja annoin hänelle niihin vastauksia. Näiden jälkeen tietysti olin nöyränä, mutta kasvoilleni levisi hymy Grönroosin todettua ”eiköhän tässä ole riittävät edellytykset hyväksyä sinut (Perussuomalaisten) jäseneksi”.

Kesäkuu oli muutenkin todella antoisaa aikaa. Valitsimme kaupungillemme uuden kaupunginjohtajan. Terttu Korte palveli kaupunkiamme 14 vuotta ja saimme hyvien hakijoiden joukosta valittua itsellemme mieluisan jatkajan. 15.6.2020 pidetyssä kaupunginvaltuuston kokouksessa olin vielä kokoomuslainen. Seuraavana päivänä olin Perussuomalainen. Tällä polulla olen nyt jatkanut kahden kuukauden ajan ja henki on todella korkealla. Kuntavaalit lähestyvät, ehdokkuusasia on minun osaltani selvä ja olen edelleen tekemässä asioita isänmaani hyväksi. Siksi onkin antoisaa jatkaa tästä eteenpäin.

”Rohkea askel vie eteenpäin, epäröinti taaksepäin”

Kaikista myrskyistä, vastoinkäymisistä ja hienoista kokemuksista näiden kuuden vuoden aikana olen oppinut arvostamaan niitä ihmisiä, jotka ovat halunneet minulle hyvää ja olemme saaneet yhdessä tehdä asioita Suomen eteen. Edelliset kuusi vuotta ovat nyt takana ja varmasti uudet, yhtä antoisat vuodet edessä.

Ympyrä niin sanotusti sulkeutuu, koska sanoin jo kesällä 2014 Aleksille tekemästäni puoluevalinnasta seuraavasti ”aina voi vaihtaa (mikäli tulee toisiin aatoksiin tai kortti on katsottu)”. Nyt tämä kortti on käyty läpi. Pääasiassa hyvien muistojen ja oppien kera.

Nyt on Perussuomalaisen kortin aika.

Siispä, tässä kiitän niitä ihmisiä, jotka ovat jääneet minulle mieleen Kokoomuksesta ja Kokoomusnuorista:

Kiitos…

Marjutille tuesta minun rinnallani politiikan maailmassa

Mikaelille hyvistä keskusteluista ja henkisestä tuesta pitkin vuotta

Charlotalle henkisestä tuesta siviilielämän asioissa ja ystävyydestä

Susannalle henkisestä tuesta ja hyvistä keskusteluista

Janne H:lle tsemppaamisesta ja mahdollisuudestani auttaa ampuma-asekysymyksissä

Seidalle hyvistä kirjoituksista maahanmuuton ja kulttuurien tuntemuksen parissa

Atelle isänmaan miehenä toimimisesta ja Helsingin asioihin vaikuttamisesta

Arville majoituksesta, hyvistä keskusteluista ja haastamisesta eri asioissa

Villelle hyvästä pohdinnasta ja yhteisestä kiinnostuksesta ulkopolitiikkaa kohtaan

Georgille nuoren näkökulmasta tämän päivän kysymyksiin

Elisalle viestinnällisestä avusta vaalien aikana

Seralle parhaimmasta wokista, mitä olen ikinä syönyt ja 2. parhaimmasta tapahtumasta

Petrille hyvistä keskusteluista arvojen ja uskonnon parissa

Konstantinille tsemppauksesta ja ainaisesta positiivisuudesta

Pirjolle ja Irmelille kaikesta avusta paikallispolitiikassa

Aleksille rationaalisesta keskustelusta politiikan asiakysymyksistä jo v. 2014 alkaen

Hermannille pohjalaisesta suoruudesta ja tekemisen menosta paikallistasolla

Tibroulle henkisestä tuesta ja pallon potkimisesta samaan suuntaan ulkopolitiikan. asioissa

Rikulle periaatteellisuudesta asioissa ja keskusteluista syysiltoina

Ville O:lle kaverina olemista – elämä on myös muutakin kuin politiikkaa

Pekalle hyvistä hetkistä ulkopolitiikan parissa ja verkostoitumisesta. Tarton rauhan rajat!

Jufolle teknisestä osaamisesta näiden vuosien aikana ja hyvästä seurasta

Lapin kolmelle herrasmiehelle tuesta viime syksynä (SJ, HM, LP) – arvostan teitä!

Riikalle kaikesta yhteistyöstä Pohjanmaalla

Ilkka K:ta kaikesta tuesta ja innostuksesta ”Mä toivon, että sä jatkat politiikassa, koska sä keskityt olennaiseen.”

…sekä lopuksi omaa äitiäni, siskoani ja edesmennyttä isääni, joiden tuella en olisi se Manolis, joka nyt tallustelee tällä planeetalla. <3

Hyvää syksyä 2020 toivottaa,

Manolis Huuki, Valtiotieteiden kandidaatti

Kaupunginvaltuutettu (Ps.), Kannus

Jätä kommentti