Helsingin Kaivopuistossa järjestettiin laaja ilmailunäytös, jonka yhteydessä kansalaisilla oli mahdollisuus tutustua kolmeen tarjouskilpailussa mukana olevasta hävittäjästä. Puolustusvoimiemme suorituskyvyn kannalta lähestyvä hävittäjähankinta on merkittävä niin kansantaloudellisesti kuin ulko- ja turvallisuuspoliittisesti. 2020-luvun alussa tehtävä poliittinen päätös Hornettien seuraajasta vaikuttaa erityisesti Suomen ulkosuhteisiin ja turvallisuuspoliittiseen suuntaukseen: vaihtoehtoina ovat transatlanttinen, eurooppalainen tai skandinaavinen puolustusyhteistyö. Lisäksi hankinta on miljardien eurojen arvoinen ja hankinnan rahoitus toteutetaan valtion budjetin ulkopuolisella rahoituksella.
1990-luvun alussa Esko Ahon hallitus teki ratkaisevan päätöksen hankkia Suomen ilmavoimien uudeksi hävittäjäksi yhdysvaltalaisvalmisteisen hävittäjän, Hornetin. Päätös tehtiin silloin erittäin merkittävän ulko- ja turvallisuuspoliittisen murroksen hetkinä: Neuvostoliitto oli hajonnut ja maamme suuntasi kovaa vauhtia kohti tiiviimpää länsi-integraatiota poliittisesti ja taloudellisesti. Vaikka Suomi päätyi lähes 20 vuotta sitten sotilaallisen liittoutumattomuuden linjalle, niin taustalla tapahtunut muutos oli merkittävä: Suomi osallistui entistä tiiviimmin sotilasliitto Naton rauhakumppanuusohjelman kautta kansainvälisiin harjoituksiin.
Vuosituhannen vaihteessa Suomen puolustusvoimien materiaalihankinnat ovat muuttuneet entistä enemmän Nato-yhteensopivammiksi. Hornetin hankinta voidaan nähdä tärkeänä pelinavauksena Suomen sotilaallisen länsi-integraation alulle, vaikka maa ei ole Naton jäsen. Puolustusyhteistyö Yhdysvaltoihin Hornet-hankinnan avulla on myös edesauttanut Suomen materiaalihankintoja 2010-luvulla: Suomi on harvoja Natoon kuulumattomia maita, jolle on myyty uusinta sotilasteknologiaa – aikaisempien materiaalihankintojen seurauksena luottamus Suomeen on vahva. Lisäksi hävittäjähankinnan yhteydessä on tärkeää päivittää maavoimiemme ilmatorjunnan suorituskykyä: Suomella ei ole enää korkealle ilmakehään yltävää ilmatorjuntaa BUK-järjestelmän poistuttua käytöstä. Tämä ilmatorjunnan kalustohankinta tulee toteuttaa hävittäjien oston yhteydessä.
Suomen on valittava Hornetin korvaajaksi teknisesti parhain hävittäjä. Seuraavan hallituksen on vältettävä toistamasta 1990-luvulla tehtyjä virheitä hävittäjähankinnan avoimuuden osalta: valinnasta on käytävä laaja-alainen parlamentaarinen keskustelu, johon ei tule sotkea liikaa poliittis-ideologisia näkemyksiä. Tärkeämpää on painottaa valinnassa teknisesti parasta vaihtoehtoa, jota Suomen ilmavoimien asiantuntijat esittävät valintahetkellä. Ilmavoimien suorituskyvyn säilyminen on tärkein tae sille, ettei ilmatilaamme loukata jatkossakaan ja saamme nuoret hävittäjäohjaajat tunnistamaan taivaalla lentävät kohteet.
Manolis Huuki, valtiotieteiden ylioppilas
Turku
Kirjoitus julkaistu 21.6.2017 Kalevassa ja 30.6.2017 Ilkassa
